Wabi-sabia huivissa - mukana ilmainen ohje
Nyt kun silmäilen blogia, tajuan, että se antaa asioiden kulusta aivan väärän kuvan. Ikäänkuin kaikki olisi tapahtunut nopeasti ja puolivahingossa. Mutta totuus on toisenlainen.
Archive for February, 2008
Apinan raivolla
Olen sekopää. Enpä sitten saanut laskettua lankaa käsistä ja siellä se lopputulos nyt lötköttää olohuoneen sohvalla; tasokuivauksessa ja kevyen kevyessä pingotuksessa hoitoainekylvyn jälkeen. Neulontahullu. Friikki. Kajahtanut. Pakkomielteinen.
Finaalia odotellessa taidan jakaa vähän ajatuksiani Noron langoista. Mikään Noroekspertti en todellakaan kahden neulontaprojektin jälkeen ole, mutta mallia suunnitellessa nystyröitä tulee hierottua vähän normaalia tiukemmin ja ainakin itselleni voi joskus tulevaisuudessa olla hyötyä siitä, että ajatukset ovat jossakin ylöskirjattuna.
Noron langat on kehrätty käsin, värjätyistä kuiduista. Värialueet ovat pitkiä - lanka ei oikeastaan ole itseraidoittuvaa, vaan pienemmissä projekteissa se muodostaa vähitellen toisiinsa sulautuvia värialueita. Kun silmukkamäärä kasvaa, aletaan lähestyä raitavaikutelmaa. Kun väriliukumat on saatu aikaan nimenomaan kehräysprosessissa, on varsin ymmärrettävää, että jokainen kerä on sangen yksilöllinen. Itse asiassa lankakaupassa Norokeriä hiplatessa joutuu välillä tarkistamaan värinumeroa etiketistä, niin erinäköisiä voivat kaksi samanväristä kerää olla.
Neuloja voi toki hyväksyä tämän ominaisuuden sellaisenaan ja neuloa nautiskellen taidokkaista värisiirtymistä - piittaamatta siitä, tuleeko sukkaparista täsmälleen saman näköinen tai sopivatko värialueet villapaidan kappaleiden rajoissa yhteen vai ei. Tai sitten voi alkaa mietiskellä, millaisia efektejä voisi pienellä harrastuneisuudella langasta saada aikaan.
Noron lankoja myydään erilaisilla kerillä ja vyyhdeillä, lankalaadusta riippuen. Jos tähtää samannäköiseen sukka- tai lapaspariin, niin kerällä olevia lankoja voi helposti vertailla ja pyrkiä valitsemaan mahdollisimman samannäköiset kerät. Pelkkä pintaraapaisu ei riitä, vaan kerää on varovasti raotettava ja kurkattava kerros kerrokselta sisään saakka. Yhteensopivaa sukkaparia halajavan sopii siis shoppailla vain reaalimaailmassa. Vaikka kerät ovatkin hyvin samannäköiset, saattaa yllätyksiä ilmetä neuloessa silti. Kun lanka näyttää juoksevan toisen kerän värialueesta huomattavasti pidempään kuin toisen, voi välistä napsaista pätkän lankaa pois ja tasoittaa eroa siten. Näissä Norosukissa lyhensin toisessa sukassa jompaa kumpaa vihreää, jotta sain sukkien suut suunnilleen samannäköisiksi. Pieni vaihtelu kuuluu toki asiaan, mutta huomattavan iso ero juuri tuossa kohdassa olisi nakertanut tavattomasti omaa symmetrian kaipuutani!
Vyyhdillä olevien lankojen vertailu onkin sitten lähes mahdotonta. Alku- ja loppupään voi toki kaivaa esiin, mutta muutapa tietoa ei vyyhdistä oikein saa ennen kerälle käärimistä. Esimerkiksi tuo Kochoran näyttää vyyhdillä täysin riemunkirjavalta, mutta kyllä sieltä vaan keriessä selkeät värialueet hahmottuivat. Huolellisen parittamisen *tsik* saa siis vyyhdettyjen lankojen tapauksessa unohtaa - tai sitten voi varautua ostamaan useita ylimääräisiä kappaleita hutien varalta. Ihanan kallista!
Entäpäs sitten, kun tekeillä ei olekaan sukkaa eikä lapasta, mutta menekki on enemmän kuin yhden kerän verran? Sanotaan nyt vaikka niin, että tulossa on pari kerää syövä kapea kaulahuivi. Jos huivissa haluaa hyödyntää Noron perusväriefektiä, kannattaa silloinkin kurkkailla vähän kerien alkua ja loppua. Työtä helpottaa, jos jotkut kaksi päätä sopivat suoraan yhteen. Noron kerät on helppo aloittaa sisältä ja ulkoa, huivintapaisessa asusteessa ei siis ole paljon väliä, mitkä päät sattuvat yhteen sopimaan. Villapuserossa tai jossain muussa isommassa työssä saattaa aloituspäällä ollakin väliä - ainakin Silk Gardenissa värialueet ovat selvästi tietyssä järjestyksessä ja puseron tapaisessa vaatteessa voi näyttää hassulta jos järjestys kesken kaiken vaihtuu.
Mahdollisia yhteensovittamisongelmia voi toki taklailla muutenkin. Vaikka raidoittamalla paria väriä. Raitana toimii yhtä lailla yksivärinen lanka, Noron joku toinen väri tai jopa sama väri eri kohdasta aloitettuna. Jälkimmäisessä tapauksessa voi joutua pätkimään jos täsmälleen samat värit uhkaavat tulla samalle alueelle - mutta toisaalta raitaa ei tarvitse sovittaa täsmällisesti edeltävän kanssa (saakohan tästä ajatuksesta mitään tolkkua?). Flickrissä on paljon esimerkkejä Noro-raidoista ja Brooklyntweed-blogissa upeita kuvia Jaredin versiosta.
Noro-shaalia olen mietiskellyt jo jonkin aikaa. Pitkään oli mielessä sellainen ajatus, että hankkisin neljä-viisi mahdollisimman yhteensopivaa kerää Silk Garden Liteä. Näistä keristä voisi sitten neuloa pari riviä kustakin vuorollaan, niin että lopputuloksena ei ole raitaa eikä värialueiden vaihtumista perusmittakaavassa - vaan vähittäinen siirtymä ko. värin värialueesta toiseen vain yhden kerran. Siis tähän tyyliin (paitsi että värejä olisi tietysti enemmän). Kun ihastuin tuohon Kochoraniin (vyyhdillä!), päätin luopua ajatuksesta ainakin toistaiseksi. Mutta ehkäpä liivi tai jopa hihaton tunika Silk Gardenista tuolla tekniikalla? Kaula-aukko ja hihat pitäisi leikata, jos efektin haluaa toteutuvan koko vaatekappaleessa - ja minähän tietysti haluan.
Shaaliajatuksissa palailin takaisin raitoihin. Tosin vähän eri tavalla. Lankahan tosiaan raidoittuu itsestään, kun silmukkamäärä vain on tarpeeksi suuri. Eli shaali pitäisi neuloa pituussuunnassa. Ravelrystä löytyikin pari esimerkkiä, jotka osoittivat ainakin sen, että perusidea toimii. Tutkailin myös Flicristä ja Ravelrystä Kochoranista tehtyjä vaatekappaleita. Värien vaihtuminen vaikutti langassa satunnaisemmalle, kuin esim. tuossa Silk Gardenissa. Ohuet raidat ja satunnaisuus antavat paljon liikkumavaraa eri vyyhtien yhteensovittamiselle. Tästä uskalsin lähteä liikkeelle ja tilasin ensimmäiset Kochoranit Priimasta värikartan perusteella.
Halusin ehdottomasti nähdä langan, ennen kuin suunnittelin neuletta yhtään pidemmälle. Lauantaina mallitilkuttelin apinan raivolla. Alun perin olin ajatellut shaaliin jotain kalanruotokuvioneulosta. Kokeilin neljää eri versiota. Kauniita kaikki, mutta ei kuitenkaan sopivia. Kalanruotokuviot muodostuvat tavalla tai toisella langanjuoksuista neulepinnan päällä ja tuo tuppaa johtamaan siihen, että kalanruotokuvioinen neulos on paksun tömäkkää. Laskeutuvuutta neulokseen toki saa vaihtamalla puikot isompiin, mutta täydellinen ratkaisu tuo ei ole. Toinen ongelma kalanruotokuvioissa on se, että ainakaan minä en tunne, enkä neulekirjoistani taikka netistä löytänyt mitään kaksipuoleista versiota. Monissakin neulos on nurjalta ihan kivan näköinen, mutta kuitenkin liian erilainen. Tuplapaksu huivi tällä langalla paksusta neuloksesta ei todellakaan tule kyseeseen. Kalanruodot saivat jäädä.
Testailin sitten koko joukkoa muitakin pintaneuleita, valintakriteerinä se, että nurja puoli on joko saman näköinen tai vähintäänkin esittelykelpoinen. Ja oikealta näyttävä mallineulos löytyi viimein! Pikku kruunut rikkovat juuri sopivasti ainaoikeaa pintaa - ne keräävät yhteen kauniita ”väritiivistymiä” Kochoranin hienosta rakenteesta. Mallineuleeseen tulee myös aukkoja, jotka parantavat laskeutuvuutta. Silmukkaklustereissa on hieman myös virkkauksen tuntua.
Vaikeinta tilkuttamisessa oli se, että raitaefektiä ei oikein päässyt testaamaan - pienellä silmukkamäärällä Kochoranin ensimmäistä vihreää riitti ja riitti. Päätin, että ensimmäiset kymmenen senttiä shaalia ovat vihonviimeinen mallitilkku, jos näyttää pahalta, niin purkuun menee! Tilkuttaessa syntyi myös idea hapsujen tekemisestä neuloessa - saan raitavärit jatkumaan hapsuihin saakka. Kokeilin silmukoiden pudottamista - vähän rajua toimintaa Kochoranin löyhälle kierteelle ja runsaana tursottaville angorahaituville. No, pahvista syntyi helposti hapsuntekokone, kiepautin langan kääntyessä pahvimallin ympäri, irrotus ja solmu juureen muutaman silmukan jälkeen. Toimii.
Ja lähtihän se huivi raidoittumaan, kun silmukoita puikolla oli liki kaksisataa! Isommasta kuvasta voi näkyä vähän yksityiskohtiakin *klik*!
Palailen yksityiskohtiin lähipäivinä kun shaali on kuiva ja ohje kirjoitettu puhtaaksi. Josko nyt menisi päättelemään niitä Selman langanpäitä…
Noro-haaste
Menin sitten ostamaan muutaman kerän ehkä kauneinta lankaa ikinä. Noron Kochoran: värinä viileää minttua, petroolia, tummaa viiniä, leimuavaa fuksiaa, valkoista, persikkaa, myyränruskeaa, oliivia, patinankeltaista - ihanaan valkoiseen angorahuntuun kietoutuneena. Värit tuovat mieleen jotenkin kiertävän huvipuiston kirkkaat, mutta säässä kärsineet kyltit ja huvivempeleet.
Vaikka suorastaan rakastan tätä ihmeellistä materiaalia, epäilen silti, josko siitä saa mitään järkevää päällepuettavaa. Suunnittelen muhkeaa shaalia, mielessä on joku mehevä tekstuurineulos (no ei ainakaan enää ainaoikeaa tälle talvelle…). Villapaitaakin ajattelin, pyöröillä neulomista, värialueiden huolellista sovittelua - mutta ei ehkä kuitenkaan juuri tästä värisävystä.
Ja Selma. Melkein valmis! Vain noin miljoona langanpäätä pujoteltavana…
Väliaikatietoja
Selma on melkein valmis. Jos bukleelangalla ompeleminen ei olisi varsin hidasta hommaa, niin tässä postissa olisi jo kuvia valmiista viitakkeesta.
Olen muutamastakin blogista lueskellut meemiä suosikkilangoista - ja minulla on hämärä aavistus siitä, että joku taisi heittää pallon minullekin. En vaan millään enää löydä alkuperäistä viittaajaa kommenteista enkä viittaavista linkeistä. Mutta kokeillaan silti!
Viisi suosikkilankaa ei ole ihan helppo valinta. Lapsuuden ja nuoruuden asuin pikkukaupungissa ja vaikka siellä lankakauppa olikin, niin melko Novitavoittoinen oli valikoima. Vasta aikuisiällä olen päässyt kunnolla lihaisten patojen… …eikun kunnollisten lankavalikoimien saapuville. Novitalla on kyllä muutama ihan kiva peruslanka, Tennesseestä tykkään ja hinta on siinä kohdallaan, Seiskaveikkaa on tullut neulottua paljon ja aikanaan Floricaa sekä jotain paksua, miellyttävää merseroimatonta puuvillaa. Mutta Novitan suppeat väripaletit saavat minulta sapiskaa. Inhoan myös tuota trendiväriajattelua - ihan kuolleena syntynyt ajatus, että värit häviävät YHDEN kauden jälkeen valikoimasta ja korvautuvat uusilla. Ymmärrän kyllä väripalettien vähittäisen uudistamisen. Ei siis Novitaa lempilankojen listalla. Mutta itse listaan!
Islanninvillaan olen perin pohjin ihastunut ja Menitassa on hyvä valikoima Álafossin Lopia, paksumpaa ja ohuempaa. Langassa on upea värivalikoima värjäämättömistä lammassävyistä utuisen kauniisiin pastellisävyihin, kirkasta ja murrettuakin löytyy. Liian tiukkaan neulottuna islanninvilla on kuin karheaa peltiä, mutta oikea neuletiheys ja vähän pesua sekä pitoa, niin langan oikea luonne paljastuu. Neulepinta ei juurikaan nukkaannu, vaikka lanka on löyhäkierteistä yksisäikeistä. Miehelle vuosia sitten neulottu kirjoneule on edelleen kuin uusi. No kuva on jo kohta vuoden vanha sekin, mutta neule näyttää edelleen samalta…
Tykkään puuvillalangasta ja ehdoton suosikki on Garnstudion Muskat, kauniisti merseroitu pehmeäkiiltoinen lanka. Tätä olen neulonut kilokaupalla ja neulon varmasti myös tulevaisuudessa. Garnstudion värivalikoima on todella kaunis ja peruslangoissa laaja. Joku muukin Garnstudion lanka voisi helposti olla suosikkilistalla (Alpaca, Eskimo).
Joku on ehkä saattanut huomata, että Colourmartin lankoja on blogissa näkynyt tuon tuostakin. Colourmartilta on vähän vaikea nimetä yksittäistä suosikkia, kun valikoima muuttuu koko ajan. Toisin kuin Novitalla vaihtuvuuteen on hyvä syy, Colourmart myy laatukehräämöjen vaateteollisuudelle tarkoitettujen lankojen jäännöseriä. Ylellisten materiaalien ja kohtuullisten hintojen takia valikoiman vakioisuuden mukavuuksista voi tinkiä. Colourmartin kashmir-silkkisekoitteet ovat ehkä parhautta - kauniita värejä ja ylellistä tuntua erittäin kohtuulliseen hintaan. Valmis neule sopii hyvin sekä kesä- että talvikäyttöön. Käyttökokemukseni näistä langoista on toistaiseksi varsin lyhyt, mutta kaikki tekeleet ovat olleet niin mieluisia, että niitä on tullut sekä pidettyä että pestyä!
Perusvillalangoissa voiton vie varmaankin Rowan. Pure Woolia saa kolmen vahvuisena ja värit ovat kauniita, ihanaa on myös suorastaan pinkeän joustava 4 Ply Soft.
Kidsilk Hazeen olen tutustunut vasta viimeisimmän vuoden aikana, mutta se kiilasi kyllä suosikkilankojen joukkoon. Kidsilkistä saa upeaa pitsiä ja kaunista neulepintaa, tiheyttä vaihtelemalla tunnelma muuttuu tosi paljon. Se sopii myös hyvin neulottavaksi yhdessä toisen langan kanssa. Upeat värit! Ainoa miinus on hinta, onneksi lanka on sentään riittoisaa! Täytyy kyllä sanoa, että odotan paljon Garnstudion kidmohair-silkkiseokselta!
Listalle en päästänyt mitään sellaista, josta ei ole sekä neulonta, että käyttökokemusta. Vaikka Koigun KPM:ään ihastuinkin, en vielä ensimmäisten Koigusukkien kahden käyttökerran perusteella osaa sanoa, onko lanka hintansa väärtti. Värikartta on kyllä ainutlaatuinen! Mitään kovin eksklusiivista ja vaikeasti saatavaa en myöskään halunnut listalle, vaikka varmasti miellyttävimpien neulontakokemusten listalla on käsinvärjättyä ja käsinkehrättyä. Kotimaisten lankojen puute listalla surettaa. Nyt olen tosin kovasti toiveikas, sillä tilailin Vuorelmalta ensimmäistä kertaa - erityisesti villapellava Vilpertti vaikuttaa lupaavalta tuttavuudelta. Miksi näitä ei ole hipelöitävänä missään päin Helsinkiä? Pirkkalangan värikartta on puhutellut aina, mutta itse langan rakenteesta ja tunnusta en pidä aivan tarpeeksi.
***
Kirjojakin on tullut ostettua.
The Best of Vogue Knitting Magazine
Ja kannen päällä on vähän Kidsilk-iteraatiota…
Olen kyllä päättänyt himmailla neulemallikirjojen ostoa, mutta Wenlan Chian kirjojen kohdalla on täysin sallittua tehdä poikkeus. Twinkle’s Weekend Knits
Borealis Sweater, Shopping Tunicin pitkähihainen isosisko. Jotenkin juuri nuo kuvan värit houkuttelisivat kovasti!
Cloudburst Cardigan, tämän voisi toteuttaa jostain kauniin rauhallisesta Big Woolin sävystä.
Horizon Tunic, olisi varmasti käyttökelpoinen kevätneule.
Lopuksi täytyy vielä todeta Wenlan Chian kirjoista yksi itseäni erityisesti miellyttävä piirre. Valokuvat ovat kirjoissa kautta linjan hyvälaatuisia ja kauniita, sekä mielenkiintoisesti stailattuja. Kuvissa ei kuitenkaan unohdeta pääasiaa, eli itse neuletta, malleista saa yleensä oikein hyvän käsityksen jo peruskuvituksesta. Joskus voi tietysti käydä kuten tuon Horizon Tunicin kanssa, vaikka kuva itsessään on ihan hyvä, niin layoutratkaisu upottaa neuleen kirjan taitteeseen. Onneksi tässäkin kirjassa on kaikista neuleista mukavat pikkukuvat tasaisella alustalla kuvattuna ohjeen yhteydessä!
Viimeistään tuosta saa hyvän käsityksen mallista. Tällaisen kuvakäytännön soisi olevan yleisempääkin mallikirjoissa!
Pienenä miinuksena se, että valikoimaan on päätynyt luvattoman paljon kaulahuiveja - eipä silti, huivit ovat suosikkiasusteeni…
Chelsea uusiks ja yhdet sukat
Pikapostaus ja sitten leffaa katselemaan!
Tässä siis Wenlan Chian Chelsea Sweater. Se vähän kutistui pesussa - sinänsä odotettu ilmiö, mutta tällä kertaa en pahemmin lopputulosta laskeskellut. Pituus on edelleen kiva, etenkin jos allaoleva vaate istuu luonnollisen vyötärön kohdalta.
Avoimena se on vähän hihatinmainen lärpäke.
Nartsanpätkällä sen saa kätevästi kiinni joko yhdestä kohdasta tai pauloitettua useammasta lenkistä.
Nämä sukat ovat vetkuilleet puikoilla jo vaikka kuinka kauan. Tein joululahjaksi ensimmäiset Embossed Leavesit (ihanasta vaaleanpunaisesta Shepherd Sock -langasta) - ehkä se toinen neulontakerta vaan aina on sen verran tylsempi, että työajan venähtämisvaara kasvaa. Koigun lähes yksiväriseen sukkalankaan, eli KPM:ään ihastuin ikihyviksi. Vielä kun sitä saisi EU:n alueeltakin jostain. KPPM:ää, eli pätkävärjättyä versiota saa kyllä muutamastakin brittinettiputiikista, mut en mää niistä monivärisistä…
Pikakelauksella eteenpäin
Oho, olen näköjään taas käpelöinyt liikaa Big City Knits:iä!
Oli kyllä melkein ajatusta nopeampi neule. Valitan, en oikein ehtinyt ottaa työvaiheista kuvia! Loin silmukat keskiviikkona ja aloittelin, eilenkin oli vähän aikaa neuloa, sipulipussireunat syntyivät puolihuomaamatta ja tänään aamulla jo viimeistelin. Lanka on Colourmartin DK-vahvuista kashmir-silkkiä, sitä meni pari kartiota ja paljon ei jäänyt. Väri on hieman vaaleanpunertava luonnonväri Tussah. Neuloin kolminkertaisella langalla, vähän ohjetta korkeampi neletiheys tuli, mutta kompensoin isommalla koolla ja muutamalla lisärivillä. Etukappaleiden etureunoihin ja hihanpyöriöihin lisäsin ohjeesta poiketen vähän muotoilua.
Mekko tuolla alla on korsettimallinen ja se asettuu liian ylös vetäen neulettakin A-linjaiseksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Virkattu reunus alkaa kutakuinkin luonnollisen vyötärön kohdalta ja yleisvaikutelma neuleesta päällä on varsin istuva. Meinaan kyllä ottaa myöhemmin myös mallikuvia.
Ehkäpä tuon koltun kera tätä kehtaa nimittää Project Spectrum -työksi =).
Neuletta ei ole vielä pesty - odotan kyllä, että lanka näyttää paremmalta pesun jälkeen. Otin neulepinnasta lähikuvan myöhempää vertailua varten. Tässä kuvassa langan kaunis sävy näyttää jokseenkin oikealta ainakin tällä monitorilla. No ainakin siinä isommassa kuvassa.
Jep, ja tämä kasa on Selma. Olen niin kyllästynyt näihin paloihin (tilapäisesti) että en ole saanut takkia viimeisteltyä. Kokemuksesta tiedän, että tämä tila on varsin ohimenevä ja siksi on parempi panna iso työ hetkeksi syrjään, odottaa oikeaa inspiraatiota. Näin säilyy harrastus paljon mukavampana!
Tulistako muka?
Kävin vähän läpi lankavarastoa - ja enpä oikeastaan ihmettele, että punaisia, pinkkejä ja oransseja lankoja jäi laihasti haaviin. Nuo värit nyt eivät vaan oikein kuulu tähän värirajoittuneeseen henkilökohtaiseen palettiini.
No, kun käsitettä ”pinkki” ja ”oranssi” tulkitaan laajasti, niin jotain sentään löytyy Project Spectrumin ekaa jaksoa varten. Mitään en aio nyt ostaa, pikemminkin tavoitteena on tyhjennellä lankavarastoa…
Ihkuja lankoja kumminkin. Persikka-pinkki on tietty Kidsilk Hazea ja sitä on useampi kerä. Pölyisen vanhan ruusun väriset kerät ja kartio ovat Colourmartin ohuenohutta kashmirsilkkiä. Lankaa on kartiolla viisi ja puoli kilometria, nelinkertaisenakin siitä pitäisi syntyä pitsineuloksinen toppi, joka mielessä jo kangastelee. Viileän pinkki kartio ja luonnonväriset, aavistuksen punertavaan vivahtavat kerät ovat Colourmartia nekin. Luonnonvärinen on jo päättänyt tulevaisuudestaan, siitä tulee Chelsea cardigan - Wenlan Chian Twinkle’s Big City Knits:istä
Silloin kun suunnittelen neuleita omasta päästäni, minulla on kyllä tapana luonnostella jotain - ihan vaan, että neuleen rakenne jäsentyy ja mittasuhteet hahmottuvat paremmin. Mutta piirrokset syntyvät tyypillisesti kuulakärkikynällä milloin mihinkin lehdenkulmaan - kiire päästä neulomaan tietty.
Hyvä päätös voisi olla luonnostella systemaattisemmin ja huolellisemmin. Lankakuvauksen jälkeen ryntäsin piirrustuskamojen hautausmaalle ja onneksi sentään kaikki mustepullojen sisällöt eivät olleet kuivuneet aikojen saatossa. Muutama hetki hyvin huolimatonta luonnostelua, mutta nyt minulla on suunnitelmanpoikanen tuolle Kidsilkille. Meinaan tehdä henkäyksenohuen ja väljän päällevedettävän paidan, hihoista tulee ylipitkät ja rakentelen ne pitsimallineuleosioista.
No piirros on vielä kaukana siitä, millaisia mielelläni näkisin itseni tekevän, mutta kyllä siitä käsityksen saa. Jos piirtämiseen meni minuutti, niin lattian peseminen otti sitten vartin…
Mä tein pipon
Siis oikeasti olen tosi laiska pitämään päähineitä. Mutta toisaalta tuossa yhtenä päivänä aloin miettiä, että johtuuko tämä vain siitä, että sitä juuri sopivaa pipoa ei oikein koskaan ole löytynyt… …ja sitten pitikin listata hyvän pipon ominaisuudet…
Sen tarttis olla melko yksinkertainen. Vaikka kaikkia koristuksia onkin ihkuu neuloa, niin suoraviivaisten arkitamineiden kanssa jää hepenet minulta helposti käyttämättä.
No silti se vois kumminkin jotenkin piristää niitä arkitamineita - ja näyttää ihan kivalta päässä.
Ja olispa kiva jos sen voisi pukea päähän useammalla kuin yhdellä tavalla.
Ja villaahan sen pitäis olla.
Otsaan ei tarttis tulla mitään jälkiä, vaikka lätsä unohtuisi päähän puoleksi päivää. Löysää siis.
Niin, isokin se voisi olla, että kaiken tukan saa alle piiloon , silloinkin kun se on pisimmillään.
Ja sit mull on ihana laukku, johon se voisi sopia!
Ja niinpä lähti sukkapuikot ja pari lankakerää mukaan pubireissulle. Muutaman tunnin ja parin tuopillisen jälkeen puikoilla oli jo ihan lupaava tekele. Aamulla sitten soviteltiin ja viimeisteltiin tätä muunneltavaa pipolöysäkettä:
Perusidea ei nyt ole missään neulonnallisissa jipoissa, vaan justiinsa oikeassa koossa, muunneltavuudessa - ja tietysti tuossa laukkuun sopivassa värissä!
Vähän kun käyttää väkivaltaa, niin hattu asettuu päähän baskerin tavoin. Pingottamalla tämän muodon saa varmasti vielä paremmin esiin, mutta itse en nyt pingotellut kun haluan käyttää lätsää muutenkin.
Hitto, että inhoan näitä mallintöitä. Taas näytän ihan lampaalta. Ihmekö tuo kun on pari kerällistä villaa päässä…
Ja reunat voi kääntää ylöspäin sporttiversioon, tää ei kyllä meikäläistä pue, mutta varmaan kätsää joskus…
Tämä ensimmäinen ohjeeni on nyt valitettavasti vain englanniksi. Kaikki monimutkaisemmat ohjeet tulen varmasti jatkossa kirjoittamaan kahdella kielellä.
Paljon ohjettahan ei tuohon tarvita. Mutta minä tarvitsin jotain tosi helppoa päästäkseni alkuun ohjeiden kirjoittamisessa. Ja halusin lyhyen ja helpon ohjeen, jonka kanssa sain testailtua ohjeelle sopivaa taittopohjaa. Palautetta saa antaa kaikesta, juu siis ihan kaikesta!
Se riittää sittenkin
Olen viime päivinä vähän hyljeksinyt Selmaa, kun ajattelin ettei lankaa kuitenkaan ole tarpeeksi. Kerros tai pari tuli kuitenkin neulottua silloin tällöin - ja tänään viimein tajusin, että riittäähän se sittenkin! Löysin myös kivat napit takkiin.
Kaikki ei kuitenkaan ole täydellistä. Kuvastakin näkee, että neulomani nappilista on vähän liian leveä noille napeille. Ensimmäinen hihaversio vaatii myös säätöä. Vaikka Selman hiha-aukko onkin muotoilematon, toimii siinä kuitenkin vähintäänkin kevyesti muotoiltu hihanpyöriö suoraa hihaa paremmin. Mutta piankos nämä paksusta langasta uudelleen neuloo!
*******
Neuleiden suunnittelu innostaa juuri nyt aivan tavattoman paljon. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että suunnittelun tärkein lähtökohta on minulle täsmälleen oikeantuntuinen ja -näköinen materiaali. Lankavaraston pari lankaa on alkanut kiinnostaa uudella tavalla. Ja teen jopa pieniä ostoksia ihan vain pelkkää suunnittelua varten.
Alennusmyynnistä ostettu vihertävänkeltainen ohuenohut Habun kashmir kutkuttelee kovasti.
Kiiltävä ja matta yhdistyvät yhdessä muototutumassa olevassa ideassa. Rowanin puuterimatta 4 Ply Cotton ja Garnstudion Cotton Viscosen kevään uusi sävy sopivat täydellisesti yhteen. Näitä minulla on vain mallikerät - toistaiseksi.
Ja sitten haluan suunnitella ukkosenväriset sukat Koigusta.
Olisi myös hauska ajatus suunnitella yksi neule jokaiselle Project Spectrumin jaksolle… …pitääpä kaivella lankavarastoa ja etsiä osumia punainen - oranssi - pinkki -akselille!
Wabi-sabi -shaali / huivi / torkkupeitto
Cilla - muunneltava peruspipo
Selma - lämmin palmikkoviitta