Millainen neuloja olen?
Taisin jo tuolla esittelyssäkin kertoa, että olen neulonut pennusta saakka. En oikein muista aikaa, että en olisi osannut neuloa. Äiti on ollut melko kova käsityöihiminen, meillä kudottiin mattoa ja poppanaa, ommeltiin, neulottiin, virkattiin, kirjottiin. Nypläystyynykin kotoa löytyi. Ja käsin tehty kansallispuku. Itselleni noista tarttui neulomisen lisäksi virkkaus- ja ompelutaidot. Jo yläasteikäisenä olin neulonut useamman villapaidan.
Neulontaharrastus on minulla kyllä aika kausittaista. Välillä tulee tehtyä paljon, välillä on pitkiä hiljaisempia aikoja. Innostuskaudet ovat suorastaan hankalia, olen melko nopea neuloja ja neuleet mokomat vaativat melko paljon säilytystilaa…
Innostuskaudella työstän useaa työtä yhtä aikaa. Tarvitsen mielellään ainakin kaksi aivotonta perusneuletta tai virkkaustyötä TV:n katselun oheen ja vaikka bussissa tai raitiovaunussa työstettäväksi. Näitä pitää tosiaan olla vähintään kaksi, sillä yhteen kyllästyn, vaikka se onkin tällaista oheistoimintaa! Ja tässäpä toinen tämän hetken aivoton teeveekäsityö, eli virkkaan hellehametta peruspuuvillasta:
Yksi tai kaksi haastavaa ja mielenkiintoista työtä pitää olla meneillään. Nyt on siis kesken Butterfly.
Ja vielä tarvitaan pari pienempää työtä tai muuten vaan nopeasti valmistuvaa. Joku suurprojekti voi olla vielä siinä ohessa. Hiljaisempina aikoina minulla saattaa olla yksi keskeneräinen työ, joka etenee vähitellen.
En ole hillitön lankahamstraaja. Osittain tämä on tilakysymys, mutta toisaalta en juuri koskaan osta lankaa, jolle minulla ei ole projektia mietittynä. Lankavarastossa on tyypillisesti jämäkeriä, keskeneräisten projektien langat ja parin, kolmen aloittamattoman projektin langat. Sukkalankaa on yleensä muutama kerä varastossa ihan hätävarana, vaikka en sukkia paljon neulokaan (paitsi nykyisin, näköjään…).
Materiaaleista suosin ehdottomasti luonnonkuituja, mieluiten sataprosenttisena. Toki vahvikkeena voi jossain (sukka)langassa vähän nailonia olla, mutta siinäpä se minun suhteeni muovilankaan. Harmillista on se, että Suomessa kuituvalikoimaa on loppujen lopuksi tosi vähän. Onneksi on netti keksitty, pääsee välillä kokeilemaan eksoottisempiakin vaihtoehtoja.
En ole mikään erikoislankaihminen. Hyvin hienovaraisesti pätkävärjätyt, hillitty tweedefekti ja meleeratut menevät vielä. Paksuudeltaan vaihtelevat langat alkavat jo olla nou nou, kaiken maailman bukleet ja hapsut ohitan kokonaan. Itseraidoittuvat ja -kuvioituvat eivät kiinnosta yhtään. Mutta paksuudella ei ole minulle väliä! Neulon ohuen ohuesta superpaksuun. Nautin erityisesti ohjeista, jotka osaavat ottaa langan luonteesta kaiken irti, esim. noissa viimeaikaisissa tuo ihana henkäyksen ohut River Shawl ja Wenlan Chian upeat paksulankaneuleet, joissa en näytä Michelin-ukolta!
Väripaletista olenkin jo jossain kirjoittanut, olen oikeastaan epäväri-ihminen. Siis itselleni neulon mielellään mustaa, valkoista, kaikkea siltä väliltä eli harmaan eri sävyjä, kylmiä ruskean ja beigen sävyjä, hyvin haaleita tai murrettuja pastelleja, vanhaa roosaa. Mutta kyllä minua väritkin puhuttelevat. Erityisesti sellainen Tricia Guild -tyyppinen hyvin valoisa ja raikas värimaailma turkooseja, sinisiä, jadenvihreää, limenvihreää, sitruunankeltaista, oranssia, pinkkiä, heleitä punaisia, laventelia… …omaan vaatekaappiini saattaa päätyä yksittäisiä väripilkkuja tätä maailmaa. Syksyiset, murretut värit eivät oikein ole minun juttuni. Eikä kovin riemunkirjavat, kovat väripaletit. Eikä tummat värikylläiset sävyt (esim. viininpunainen).
Tekniikoissa minulla ei ole suosikkia, neulon kaikkea. Ja mielellään niin, että noissa keskeneräisissä projekteissa on useampaa meneillään. Kirjoneuleita tulee tehtyä ehkä vähiten. Ei siksi, että en kirjoneuleesta pitäisi, olen vaan melko ronkeli mallien suhteen. Harvoin löytyy erityisen miellyttävää mallia - ja lisäksi täsmälleen oikeita värejä mieluisasta materiaalista. Pintaneuleissa on vähemmän muuttujia ja asiat loksahtavat helpommin kohdalleen.
Tuunaan malleja aika surutta omaan suuntaan jos on tarvis. Jonkun verran sävellän myös omia tekeleitä. Tätä pitäisi tehdä enemmänkin, sillä onnistuessaan kokonaan omatekoinen projekti palkitsee aivan omalla tavallaan. Tällä hetkellä omia projekteja on meneillään kolme, miehen Space Invader -paita, tuo edellä mainittu kesähame ja vielä vain mallitilkun muodossa oleva alpakkakirjoneuletakki.
Neuleeni edustavat yleensä pukeutumistyylini romanttisempaa ja tyttömäisempää puolta. Käsityön jälki vaan sopii tähän tyyliin. Pidän myös suoraviivaisesta, minimalistisemmasta pukeutumisesta, mutta neuleita tähän tyyliin on tarjolla vähän tai ne ovat tylsää neulottavaa. Pyrin siihen, että teen käyttöneuleita, toki aina toisinaan joku päätyy lähinnä vaatekaapin täytteeksi.
Jos saisin pahuksen ison lankashekin niin ostaisin… …Garnstudion Alpakkaa ja Muskatia kaikissa ihanissa väreissä, Twinklen Soft Chunkyä vielä muutamaan paksuneuleeseen, Rowanin 4 ply Softia, Big Woolia ja Kidsilk Hazea, ryöväisin Posh Yarnin, etenkin tuosta ihanasta silkki-kashmirsekoitteesta kaikissa paksuuksissa, Merinosilkiä pitäisi saada useissa väreissä ja jotain puhdasta kashmirlankaa, mustana, valkoisena ja harmaana. Habusta jotain ihania silkkejä, joita kokeilisin myös itse värjäillä.
Wabi-sabi -shaali / huivi / torkkupeitto
Cilla - muunneltava peruspipo
Selma - lämmin palmikkoviitta