Joka tapauksessa, mallikirjasto on laaja ja mikä parasta, siellä on paljon toteuttamiskelpoisia malleja. Itseäni rassaa hieman sivuston hitaus ja turhan pienet ensimmäiset esikatselukuvat. Siksipä tapanani onkin tallennella Dropsin parhaita mallikuvia omalle koneelle. Tässä nippu viikon nettilöytöjä: ohuehkojen villatakkien parhaimmistoa linkkeineen.

Minulla on kaksikin satsia ihanaa Alpacaa odottelemassa puikoille pääsyä, ja oikeastaan näitä varten olen keräillyt malleja. Siksi kaikki mallit täsmäävät Alpacan tiheyteen, yksin- tai kaksinkertaisena (21-23 silmukkaa tai 13-17 silmukkaa / 10 cm).

Osa kuvista on laadultaan heikkoja, sillä mallikuvista osa on kovin pieniä ja pakattuja. Suurensin kaikki samaan kokoon ja terävöin. Terävöinti ei paranna huonon kuvan laatua, mutta tuo mallineuleet vähän paremmin esiin. Kuvasta isompaan mallikuvaan, tekstistä ohjeeseen.

Takki kivaa kirjoneuletta, somat kellotetut resorit. Kaulus on ainoa, josta en tykkää, mutta piankos tuota muuttaisi.

Vanhemmissa malleissa oli itse asiassa useitakin kauniita kirjoneuleita, joissa myös mitoitus näyttää kohtuullisen hyvältä. Tähän turkoosi-vihreä-keltaiseen neuletakkiin iskin silmäni, kirjoneulemalli on todella kaunis! Pienillä tuunauksilla tästä saisi loistavan vaatekappaleen. Ohjetta ei ole suomeksi (linkki englanninkieliseen).

Vähän arkinen pikkuneuletakki, 3/4-hihat. Tykkään silti. Ohjetta ei suomeksi.

Tässä ruskeassa pitsineuletakissa on minun silmääni kohdallaan kaikki muu, paitsi nappien paikat. Saattaa olla, että
vedenvärinen alpakkani päätyy tähän malliin.

Vielä yksi todella kaunis kirjoneuletakkilöytö englanninkieliseltä puolelta. Hihojen istutusta pitäisi vähän rukata.

Taitaa olla tämän kesän Dropsista. Takissa on kiva mallineule ja ihanat päällystetyt napit, mutta itse toteuttaisin normaalimittaisena.

Kaunis mallineule tässä takissa. Harkinnassa… …ehkä lahjaksi.

Tämä on mennyt pitkään tyystin ohi silmien. Todella kauniita mallineuleita, kaula-aukko ei oikein näytä hyvältä ja hihojakin ehkä pitäisi vähän tuunata. Silti vahva ehdokas vedenväriselle alpakalle.

Hieno ja istuvalta näyttävä pitsineuletakki alpakasta. Ei suomenkielistä ohjetta.

Lisää kaunista neuletakkia alpakasta. Mallineule korostaa kauniisti muotoa, hihan istutusta pitäisi ehkä vähän tarkistaa…

Yksinkertaisen viehättävä alpakkaneule, mallin istuvuus näyttää olevan todella hyvin kohdallaan. Itse jättäisin kyllä nuo tupsut pois…

Tämä vedenvärinen pitsikaarrokeneule on yksi suosikeistani. Neja on toteuttanut mallin harmaana, minulla olisi astetta tummemman harmaata alpakkaa käytössä. Ei suomeksi.

Todella yksinkertainen, mutta niin kivan mallinen! Jaksaisikohan hinksuttaa sileää neuletta takillisen?

Graafisen kaunis kirjoneuletakki. Menee kyllä toteutuslistalle, johonkin väliin. Ei suomeksi.

Laukun sain neulottua eilen lähes valmiiksi - vain huomatakseni, että lanka ei aivan riitä. En taida viitsiä kuvata sitä vielä, sillä tässä vaiheessa laukku näyttää epäilyttävästi mörvelöltä. Otan kyllä huovutuskuvasarjan viikolla, kunhan viimeiset ompelut ja virkkaukset valmistuvat. Illallakin pitäisi valoa riittää vähän pidempään kesäaikaan siirtymisen ansiosta.

No, onpa taas hyvä tekosyy kipaista lankakauppaan. Samalla voin miettiä lankoja Project Spectrumin seuraavaan vaiheeseen. Vihreä puuvilla kutkuttelisi vähän.

Miltäköhän näyttäisi Wenlan Chian Tea Rose Halter raikkaan kirkkaanvihreänä (Interweave Knits, kevätnumero)? Mut joo, kävisihän roosakin, harmahtavat ja hyvin vaaleat pinkit kelpaavat minullekin:

Novitan malleista tämä raitatoppi voisi olla makoisa vihreävalkoisena.

Tai entäpä jos virkkaisi retrolaukun vihreän sävyissä - tämä on kyllä viikon nettilöytö, pakko tehdä joskus, vielä kun löytäisi tuollaiset retrolaukkuleuat - helmiä ja virkattua silkkiä, ilmainen ohje; virkattuun Hello Kitty -laukkuun saisi ujutettua pinkkiä, pystynee virkkaamaan kuvan perusteella; vai tilaisikohan kokonaisen kirjan, jossa virkattujen laukkujen ohjeita… Novitallakin on kiva laukkumalli kevätnumerossa, tuohon sopisi väreiksi vaikka kaislanvihreä ja luonnonvalkoinen:

Myönnän, että olen ennakkoluuloinen joitain käsityötekniikoita kohtaan. Nimetäänpä saman tien yksi: haarukkapitsi. Omituinen tekniikka ja mitään järkeviä, kivannäköisiä - ja ennen kaikkea nykyaikaisia - toteutuksia en muista koskaan nähneeni. Uteliaisuudesta olen toki tutustunut asiaan.

Mutta en ole jääräpäinen periaatteen ihminen. Käsitykseni asioista on helppo kumota osoittamalla ne vääriksi. Jennifer Hansen näyttää minulle ihan käytännössä, että haarukkapitsi on oivallinen käsityötekniikka ainakin hurmaavien mekkojen ja toppien toteutukseen:

Molemmat vaatekappaleet samasta ohjeesta, osoitteesta http://www.stitchdiva.com/. Hinta seitsemän amerikanrahaa.

Vielä kun joku tekee saman ryijylle, niin käsityömaailmankuvassani on tapahtunut melkoinen mullistus :D.