Tämä paita ei ole aitoa 80-lukua, mutta kuitenkin eräänlainen tribuutti sen ajan neuleille. Venytin paidan mittasuhteet sille mallille, että neule käy oikeastaan mekosta. Toki sitä voi helposti myös keräillä ja solmia erilaisiksi muodostelmiksi - materiaali sopii tähän erittäin hyvin, se on 8 mm:n puikoilla neulottua Kidsilk Hazea. Koko jättimäiseen paitaan taisi mennä lankaa neljä kerää (pitää tosin varmistaa) eli painoa tällä jättipaidalla on keijukaisen verran: 100 g. Pudotetut olkasaumat ovat mukana, mutta lurexlangan jätin pois kuvioista. Hihat venytin ylipitkiksi ja ompelin saumat neuleen päällipuolelta etupistoilla. Reunuksia kiertää pari kerrosta kiinteitä silmukoita, niillä myös kokosin kauluksen laskoksille.

Napit on ihkut! Tykkään myös väristä. Tyyliltään tämä on ehkä vähän turhankin söpö minulle - toisaalta joskus on kivaa olla niin tyttömäinen…

Takaa takki ei paljon peitä. Enemmän tämä on sukua hartianlämmittimelle kuin perinteiselle villatakille.

(Pahoittelen, selkäpuolen kuvista tuli vähän kehnoja. Ja mekko lörpöttää hartioilta joka kuvassa, kun unohdin asetella hihat.)

Kirjoittelen tästä muistiinpanot viimeistään huhtikuussa blogiin, mutta kovin virallista ohjetta ei ole tulossa. Rohkea neuloja pääsee kuitenkin muistiinpanojen pohjalta varmasti alkuun!

Noin se löröttää somasti kaulalla. Toimii myös päällystakin päällä.

Kokoa siinä on kuin pienessä ponchossa ja näinkin sen voi pukea.

Lökövaatteilleni se on erinomaista seuraa. Todella pussittavat haaremihousut ohutta mustaa denimiä ovat ehkä paras alennusmyyntilöytöni. Shoppailin vähän vaatteita pienellä budjetilla - ja lieneekö harkinta vai mikä, mutta kaikki ovat päätyneet saman tien kunnolla käyttöön.

Lisätehtävä: etsi kuvasta kissa.

Tässä piti olla vielä kuva rinkulasta huppuna, mutta kaikki versiot epäonnistuivat täysin. Tässä voisi olla vielä kuva rinkulasta hameena, toppina, kahvipannun lämmittimenä, kissan nukkuma-alustana jne. Monikäyttöinen pikku välikäsityö! Itse asiassa innostuin ideasta niin, että joku pitsivahvuinen lankani taitaa muuntua vielä tätä suuremmaksi rengashuiviksi.

Pahoittelen - kuvat ovat todennäköisesti huonoimpia ikinä. Syytän pimeää vuodenaikaa (ja oikeasti tarvitsisin linssin, jossa olisi vähän parempi valovoima).

Vielä lähikuvaa tekstuurista, ikkunalaudalla on sentään vähän valoa. Pinta pehmenee varmasti vielä tästäkin käytössä, en tainnut saada ihan kaikkea öljyä pois langasta.

Sain jokin aika sitten uusimman Twinkle-kirjan kotiin - ja Town & Country Knits on kyllä melkein yhtä ihku kuin eka kirja. Toteutin ensimmäisenä Big Sur neuletakin, tosin melko rankasti modattuna. Vaihdoin langan talviseen (Rowanin Big Woolia omasta varastosta), pidensin neuletakin melkeinpä pohjemittaiseksi ja korostin neuleen munanmuotoa. Tällainen siitä tuli:

Tykkään kyllä. Ja nyt löytyi napitkin, Priimassa on nykyään pikkuinen nappivalikoima meiningillä erityisesti neuleisiin passeleita nappiloita (eli vähän isompaa, paksumpaa ja krouvimpaa tavaraa). Isoja muovinappeja oli useampaakin väriä - ja beige sattui olemaan täsmälleen tämän langan sävyä! Olisin halunnut toteuttaa neuleeseen vielä ne taskutkin korostamaan hauskaa muotoa, mutta lanka loppui harmittavasti kesken. Toimii tuo näinkin.

Ekasta kirjasta olen jo pitkään meinannut toteuttaa Evening Shellin - ja kun Fiinassa törmäsin ihanaiseen Gedifran Highland Alpacaan, niin se oli sitten siinä.

Neule valmistui jo syyskuussa parin neulomisrupeaman aikana. Mutta totta puhuen tälle pitää tehdä jotain. Sitä pitää joko pidentää yhden palmikkomallikerran verran, että neule toimisi ihan oikeasti tunikan tapaan - kuten kuvissa. Nyt sitä joutuu kiskomaan alaspäin ikävästi ja valmiiksi antava kaula-aukko menee härskiksi. Tai sitten lyhennän sitä mallikerran-puolentoista verran ja käytän liivin tapaan. Tähän käyttötapaan nykyinen pituus ei ole erityisen mairitteleva… …köh… …naisellisille muodoilleni :-D.

Siitä sateenkaarenvärisestä Noron sukkalangasta on tulossa Kirsi Pussisen Pinaatti-tunika. No siis tästä:

Olisin voinut vaikka vannoa, että olen jo jossain blogissa nähnyt toteutuksen kyseisestä mallista, mutta eipä löydy tähän hätään. Tunikassa on istuva, lyhythihainen yläosa ja epäsymmetrisesti levenevä helma - lisäyksiä jatketaan sekä etu- että takapuolella vain toisten muotokavennusten kohdalta. Malli on tosi yksinkertainen ja kaunis - Priimassa voi käydä ihastelemassa upeaa punasävyistä toteutusta. Totta puhuen en ole ihan varma miten saan oman sateenkaariversioni vaatekaappiin istutettua - mutta kyllä tuo värimaailma puhuttelee sen verran, että viitsin luennoilla tikutella tolkutonta määrää sileää neuletta. Värit ovat tosi eläväisiä ja muuttuvat vallitsevan valon mukaan.

Taik:in joulumyyjäiset ovat kyllä vierailemisen arvoiset. Köyhänä opiskelijana tyydyin lähinnä hypistelemään kivoja tavaroita, mutta tämä muistikirja oli vain saatava (kannattaa lukaista tekstit isommasta kuvasta).:

Meinasin antaa lahjaksi, mutta en pysty. Pidän itse.

Huivin innoittajana toimi aikaisemmin värkätty yksinkertainen mohairhuivi (kuva postissa loppupuolella). Lisäsin perusmalliin yksinkertaiset reikäreunukset.

Pieniä lankaostoksiakin on tullut tehtyä. Kuvassa käsinvärjättyä luksuspitsilankaa Etsystä, myyjänä Pigeonroofstudios.

Ja kirpparilöydot… …Hakaniemen ja Fredan UFFit ovat loistopaikkoja. Viimeisin vierailu Fredan UFF:iin tuotti mukavan saaliin: ihana puuvillainen pilkkupaita; vekkihame, josta saa lyhentämällä täydellisen (projekti kesken, kuten harsinlangoista voi päätellä); kauniisti kulunut niittivyö ja superpehmeä pikkuinen nahkalaukku, joka saattaa saada pintaansa jotain koristeitakin…

Mutta aivan lähiaikoina luvassa on työn hedelmiä, Ophicleide on ollut testineulottavana - ja lisäksi testineulonnassa on kaksi sukkamallia. Niistä toinen on aikaisemmin esitelty Harlekiini, ja toinen sitten tämä:

Toinen sukka on vielä puikoilla, testaan ohjeen itsekin. Olen molempiin sukkamalleihin oikein tyytyväinen, ainakin omista lähtökohdista arvioiden. Käytän villasukkia
a) talvisin kotona
b) talvikenkien sisällä lämmikkeenä.
Koska useimmat talvikengistäni ovat melko sirorakenteisia ja istuvia, ei sukka saa olla liian paksu - ja esim. palmikkomallit lisäävät sukkiin massaa ihan liikaa (vaikka tykkään kyllä palmikkosukkien ulkonäöstä, kotikäyttöön täytyy joku pari vielä tekaista). Molemmat mallit on suunniteltu nimenomaan hyvää istuvuutta ja mukavan ohutta tuntumaa ajatellen - uskoisin, että niistä on iloa myös neulojille, jotka käyttävät villasukkia näkyvinä asusteina hauskojen kenkien kanssa.

Ophicleiden ohjeeseen on tulossa kaksi hihavaihtoehtoa, aikaisemmin nähty lyhyt versio ja 3/4 pitkä, kevyesti hihansuusta koottu versio.

Kirjanmerkkihuivi valmistui - ja tämä on kyllä ihana! Se somistaa hauskasti harmaan ”sarkatakkini”. Tämänpäiväinen sää oikein ivasi kuvausyrityksiäni. Aamulla aurinkokin pilkahteli, mutta kun tokenin sunnuntaiaamun tokkurasta ja pitkään nukkumisesta, päätti valo paeta maailmasta tilapäisesti. Kuvailin kirjanmerkkihuivin ja japanilaissukat sadekuuron aikaan… …kuvista tuli tavallista huonompia.

Joitain neuleita on kiva tehdä ihan puhtaasta neulomisen ilosta. Kun ystävä ihastui Butterfly Dress:iin, riitti tuo yllykkeeksi uuden aloittamiseen. Ylellinen ja miellyttävästi neuloutuva materiaali (ei puhuta purkamisesta, eihän), pikkuruisten lasihelmien kanssa pelaaminen, vekkuli helmapitsimalli ja ihastuttavat viimeistelyt jäivät mieleen niin mukavana neulomiskokemuksena, että toistan sen mielelläni uudelleen. Sain myös hyvän tilaisuuden kokeilla Garnstudion Kid Silk:iä. Vaikuttaa yhtä ihanalta kuin Rowanin vastaava, erona on lähinnä löyhempään kiedottu kerä - joka itse asiassa pitää langan kukkeampana. Helmapitsin alemmassa osassa kokeilen Rowanin Kid Silk Nightiä, hopeinen väri ja hopeinen tehostelanka ovat kyllä kiva yhdistelmä.

Olen suhtautunut melkoisen vakavasti tuohon Garderobi kierrättäen -haasteeseen. Kotikäyttöön oli hankittava mukava trikoomekko, kun aikaisempi suunnilleen hajosi liitoksistaan. Ja talvitakki oli pakko-ostos, joka olisi oikeastaan pitänyt tehdä jo viime talvena. Olenpa kuitenkin iloinen, että en tehnyt, tuo Acnen ”sarkatakki” on juuri sellainen vaatekappale, jota kaipasinkin. Minimalistinen, muunneltava (hauska irrotettava kaulus), helposti yhdisteltävä ja lämpimämpi kuin edellinen, melko ohut villakangastakkini. Aikaisemmallekin takilleni voin pelastaa lisäkäyttöaikaa ompelemalla siihen uuden vuorin. Jos vain saisin aikaan…

Kirpparikäyntejä en ole kuitenkaan lopettanut kokonaan ja sieltä saakin jotain tarpeellista tarttua, jos on tarttuakseen. Nyt löysin Hakaniemen UFF:ista ihanan puuvillasamettisen Tuomi-tuotteen hameen, joka on lähes iskemättömässä kunnossa - hinta 8 euroa. Lämmin ja hauska vaate! Pituutta ajattelin aluksi muuttaa, näin pitkä A-linjainen hame on melko vaikea - mutta kun kokeilin vaatteen yhdistelemistä ihastuin kuitenkin tähän hauskaan vintage-henkeen, joka suurelta osin syntyy hameen pituudesta. Jos olisin ylävartaloltani sirompi, pukisin hameen ehdottomasti tiukan ohuen villapoolon, leveän vyön ja korkokenkien kanssa. A-linjainen jakku ja pitkät käsineet ovat ehkä paras yhdistelmä omalle vartalotyypilleni kaikista sovitetuista vaihtoehdoista. Tätityyliä, jossa on mukana vähän huumoria ja vähän vanhanajan charmia.

Kirppareista olen tykännyt aina - mutta loppujen lopuksi ostelen niiltä vaatteita aika vähän. Jostain syystä ostoskontrollini pelaa kirpputoreilla todella hyvin. Johtuneeko siitä, että minulla on kirpputoriostoksiin liittyviä periaatteita, joita on sekä hauska, että helppo noudattaa. Välttelen ns. vintageliikkeitä, joissa hyvällä maulla tehty ”esikarsinta” tuppaa nostamaan vaatteiden hintoja. Suosin ”kansankirppikisiä”, Helsingissä käyn ainakin UFF:eissa, Fida-kirppiksillä, Valtterissa ja kesällä Hietalahdenrannassa. Etsin vaatteita, jotka ovat hyvistä materiaaleista ja hyvässä kunnossa - sekä mielellään sopivan kokoisia. Halvan vaatteen korjausmuutokset jäävät helposti tekemättä.

Iso osa kirpputorivaatteista on melko murheellista tavaraa - ja jotenkin tuntuu, että keskimääräinen laatu huononee vuosi vuodelta. Tällä hetkellä tangot tuntuvat notkuvan 90-luvun viskoosirättejä ja polyester-joustohameita/housuja kaikissa mahdollisissa sateenkaaren väreissä. Mutta onneksi kohdalle sattuu helmiäkin - ja ajoittain jopa oikeassa koossa.

Tämä hame taitaa kiilata suosikkilöytöjeni joukkoon. Valokuvasin pari muutakin ihanuutta: käärmeennahkaisen pikkulaukun bongasin muutama kesä sitten Hietalahdenrannasta ja värjätyn lyhyen kaniturkin ostin kympillä Valtterin loppukahinoissa (myymättömiä vaatteita saa viimeisen aukiolotunnin aikana usein todella pilkkahintaan). Sivuhuomautus: en todellakaan kannata turkistarhausta, mutta turkisvaatteiden kierrättäminen on mielestäni enemmän kuin suotavaa. Turkis kestää oikein käytettynä useamman sukupolven kulutusta - ja on biohajoava materiaali.

Tämä Kureyonin väri #183 on kyllä kerrassaan herkullinen. Upeita ruskeita, mustaa, harmaata, limeä, turkoosia, vihreää. Pitkähköön (enpä muistanut mittailla) huiviin meni lankaa neljä kerää. Väreissä oli taas vähän sovittelemista: yhdessä kerässä oli tälläkin kerralla solmu, jonka jälkeen lanka jatkui ihan eri värikohdasta. Onneksi en ostanut kaikkia keriä kerralla, oli vähän liikkumavaraa. Pikkuinen nyssykkä lankaa jäi ylikin sovittelujen takia. Kureyon on miellyttävää neulottavaa - ja karheahko täysvilla pehmenee huomattavasti pikaisessa hoitoainekylvyssä. Oikein kelpoisaa huivimateriaalia!

Nykyisin huomaan pohtivani yhä useammin, mihin noita Noroja voisi käyttää. Voimakkaat väriyhdistelmät ja pitkät väriliu’ut ovat melkoisia haasteita - mutta kun kaikki sattuu kohdalleen voi lopputulos olla niin kaunis.

Tänään meinasin Akateemisessa itkua vääntää, kun Vogue Knitting oli myyty loppuun. Onneksi kokosin itseni ja sukelsin Stockmannin lehtiosaston puolelle. Haukkana havaitsin jo pitkältä käytävällä, että VIIMEINEN KAPPALE pyörii parhaillaan jonkun hajamielisen selailijan käsissä. Keskitin kaikki tahdonvoimani ja ihmeen kaupalla selailija laski lehden hyllyyn - josta sitten sieppasinkin sen valoa nopeammin. Selailijaparka tuskin vieläkään tietää, mitä lehdelle oikeastaan tapahtui…

Lanka on Vihreästä vyyhdistä ostettua Matka Silk:iä, jota meni kaksi vyyhtiä melko tarkalleen. Yläosa on neulottu 3,5 mm:n puikoilla, alaosa nelosilla. Alareunaan on virkattu ketjusilmukkapitsiä. Pusero on täysin saumaton, kaula-aukko on kevyesti muotoiltu lyhennetyillä kerroksilla. Silmukat hiha-aukkojen alapuolella on luotu ketjusilmukoihin ja nämä silmukat poimin myöhemmin hihoihin. Myös hihojen pientä pussimaisuutta korostaa muutama lyhennetty kerros.

Pitsineulos menisi kauniisti kasaan, pusero saattaisi näyttää hauskalta myös vyötettynä. En kyllä nyt erityisemmin tykkää näistä vaatteista, joita valitsin kuvaukseen, kokonaisuus on tosi pliisu. Melkein kivoimmalta paita on näyttänyt hippihenkisten leveälahkeisten farkkujen kanssa. Joku tosi iso hippihenkinen kaulakoru tekisi kokonaisuudelle terää!

Juu ja se Selman ohje on vieläkin kesken :(. Miks mua ei nyt yhtään ole huvittanut…

Onhan se kiva, muttei täydellinen. Löysin nimittäin täydellisen langan siinä vaiheessa kun Selma oli jo hyvässä vauhdissa. Rowanin Cocoon ei kerällä sykähdyttänyt, mutta satuin näkemään siitä tehdyn valmiin palmikkoneuleen - mikä laskeutuvuus ja pehmeys, langan paksuudesta huolimatta! Alpaca Soft on ihanan pehmeää sekin ja pinta näyttää ylelliseltä, mutta tähän neuleeseen, joka vaatii nimenomaan laskeutuvuudelta paljon, se on ehkä kumminkin vähän liian tömäkkää. Ja painavakin neuleesta tuli - no yllätys, kun lankaa oli käytettävissä kilo ja vain yksi kerä jäi jäljelle…

Cocoonille on muuten olemassa tosi hyvä tiukemman budjetin vaihtoehto: OnLine Linie 208 Nature-Wool - ehkei aivan yhtä pehmeä, mutta muuten hyvin samanlainen lanka. Ero ei kyllä pehmeydessäkään ole valtava. Hakaniemen hallin yläkerrassa, Vihreässä Vyyhdissä voi käydä hypistelemässä langasta neulottua palmikkokaulaliinaa. Täydellistä olisi ollut tämäkin.

Selma on tavallaan helppo ”lohtuvaate”, johon on ihana kietoutua - mutta jos aikoo pukeutua esiintymiskelpoisesti, pitää vähän miettiä. Materiaalin määrä on valtava. Pieni ihminen sinne varmaan hukkuu ja tällainen isompi näyttää helposti helvetin isolta. Kapeat farkut korkeakorkoisten saappaiden kanssa olisivat varmasti parempi kaveri Selmalle, mutta byksat olivat tällä kertaa pyykissä. Hameitakin voisi kokeilla paksujen sukkahousujen kanssa, väljempää lyhyehkönä (polven yläpuolelle, mutta ei miniä minulle kiitos) ja pidemmistä hameista kynämalleja. Pitää vähän tyyppäillä.

Kohtalaiset muistiinpanot tuli kirjattua, ehkäpä mallikin ilmestyy lähipäivinä muiden neulottavaksi!

Napit on aika ihkut, vaikka kiireessä ostinkin. Kuvittelin ostaneeni harvinaisen hyvännäköistä muovia, mutta yhden napin lohkeamat paljastivat lähemmässä tarkastelussa, että jonkin sortin sarveisaineesta on kysymys. Sarvea ehkä?

Joululahjaksi annetusta huivista minulla ei ole kuvaa valmiina. Lanka on ihanaa käsinvärjättyä silkkikashmiria Etsystä. Kuvassa näkyy ainakin langan kaunis väri - huonommin se, että huivi raidoittui varsin kauniisti.

Neuleystävältä (kiitos Kaisumaisu!) saamani Sublimen Kid Mohair muuntui suorakaiteen muotoiseksi shaaliksi. Neuloin shaalin viidestä kerästä ja reunuksiin virkkailin vielä yhdeltä kerältä kierroksen kiinteitä silmukoita ja toisen kierroksen harvahkosti sijoiteltuja nyppyjä. Shaali on unelmanpehmeä ja kevyt, Kid Mohair -kerät ovat vain 25 grammaisia. Ihastuin lankaan melko lailla, miellyttävää neulottavaa eikä liian pörröistä. Myös Sublimen värikartat miellyttävät silmääni kovin.

Loppuun vielä vuoden saldo. Klikkaamalla pääset Flickr-kuvaesitykseen, jossa on useampiakin kuvia monista valmistuneista töistä. Yllättävän paljon noita on kertynyt kumminkin…

Loppuun vielä pikkuruinen meemi, siepatkoon ken tahtoo!

1. Paras työ 2007
Vähän vaikea valita. Eniten on kulunut käytössä Twinklen Karate Sweater. Toinen suosikki on tuo Butterfly-mekko, joka ei oikeasti ole ollut päällä kertaakaan. Mutta se odottaakin erikoistilannetta! Ja baijerilaisia oli aivan ihana neuloa.

2. Hienoin valmistunut työ seuraamissani blogeissa
Auts, paha paikka! Otetaan kuitenkin jokunen ja tehdään vääryyttä kaikille muille tänä vuonna nähdyille ihanuuksille. Maud muokkasi upeaan Venezia-paitaan hyvännäköisen v-pääntien. Jatan karkkislipoveri. Ja Another Shopgirlin ihana palmikkoliivi. Neja ansaitsee yleistunnustuksen, sillä juuri Mohairmetsää selatessa aktivoitui uinunut neuleharrastus…

3. Paras vuoden aikana kokeilemani lanka
Taas vaikea nimittää yhtä, mutta vuoden aikana olen jäänyt pahasti koukkuun Colourmartin sopuhintaisiin kashmireihin ja kashmirsekoitteisiin.

4. Paras uusi kirja/lehti/malli vuonna 2007
Twinkle’s Big City Knits!

5. Paras kokeiltu tekniikka tai apuväline
Kaksi sukkaa yhdellä pyöröllä, loistavaa!

6. Viisi inspiraation lähdettä kuluneelta vuodelta
Flickr ja myöhemmin tänä vuonna myös Ravelry ovat osoittautuneet käsittämättömän käteviksi apuvälineiksi niin neulemallien kuin lankojenkin valinnassa. Katumuoti inspiroi aina. Wenlan Chian tapa käyttää paksua lankaa. Socktoberfest.

7. Ja mielenkiintoiset suunnittelijat
Prosessineuloja minussa rakastaa Eunny Jangin kiinnostavia ja neulojan kannalta erittäin loppuun asti mietittyjä malleja, lähes jokainen näyttää avaavan jonkun ennestään tuntemattoman tekniikan. Käyttövaatteita rakastava neuloja minussa on tyystin Wenlan Chian viemä!

8. Neule- ja blogisuunnitelmat vuodelle 2008
Ensi vuonna olen ajatellut toteuttaa mahdollisimman monta neuletta omien suunnitelmien pohjalta. Tavoitteena on myös kirjoittaa vähintään yksi oma malli ohjeeksi saakka. Blogi kaipaa freesausta kipeästi - valitsin WordPressin ja itsenäisen asennuksen nimenomaan muokattavuuden takia, mutta niinpä kumminkin olen jämähtänyt hädintuskin muokattuun valmispohjaan. Luultavasti kokoan englanninkieliset tekstit kokonaan omaan blogiin.

Hyvää tulevaa vuotta 2008 kaikille!