Noin se löröttää somasti kaulalla. Toimii myös päällystakin päällä.

Kokoa siinä on kuin pienessä ponchossa ja näinkin sen voi pukea.

Lökövaatteilleni se on erinomaista seuraa. Todella pussittavat haaremihousut ohutta mustaa denimiä ovat ehkä paras alennusmyyntilöytöni. Shoppailin vähän vaatteita pienellä budjetilla - ja lieneekö harkinta vai mikä, mutta kaikki ovat päätyneet saman tien kunnolla käyttöön.

Lisätehtävä: etsi kuvasta kissa.

Tässä piti olla vielä kuva rinkulasta huppuna, mutta kaikki versiot epäonnistuivat täysin. Tässä voisi olla vielä kuva rinkulasta hameena, toppina, kahvipannun lämmittimenä, kissan nukkuma-alustana jne. Monikäyttöinen pikku välikäsityö! Itse asiassa innostuin ideasta niin, että joku pitsivahvuinen lankani taitaa muuntua vielä tätä suuremmaksi rengashuiviksi.

Pahoittelen - kuvat ovat todennäköisesti huonoimpia ikinä. Syytän pimeää vuodenaikaa (ja oikeasti tarvitsisin linssin, jossa olisi vähän parempi valovoima).

Vielä lähikuvaa tekstuurista, ikkunalaudalla on sentään vähän valoa. Pinta pehmenee varmasti vielä tästäkin käytössä, en tainnut saada ihan kaikkea öljyä pois langasta.

Mutta aivan lähiaikoina luvassa on työn hedelmiä, Ophicleide on ollut testineulottavana - ja lisäksi testineulonnassa on kaksi sukkamallia. Niistä toinen on aikaisemmin esitelty Harlekiini, ja toinen sitten tämä:

Toinen sukka on vielä puikoilla, testaan ohjeen itsekin. Olen molempiin sukkamalleihin oikein tyytyväinen, ainakin omista lähtökohdista arvioiden. Käytän villasukkia
a) talvisin kotona
b) talvikenkien sisällä lämmikkeenä.
Koska useimmat talvikengistäni ovat melko sirorakenteisia ja istuvia, ei sukka saa olla liian paksu - ja esim. palmikkomallit lisäävät sukkiin massaa ihan liikaa (vaikka tykkään kyllä palmikkosukkien ulkonäöstä, kotikäyttöön täytyy joku pari vielä tekaista). Molemmat mallit on suunniteltu nimenomaan hyvää istuvuutta ja mukavan ohutta tuntumaa ajatellen - uskoisin, että niistä on iloa myös neulojille, jotka käyttävät villasukkia näkyvinä asusteina hauskojen kenkien kanssa.

Ophicleiden ohjeeseen on tulossa kaksi hihavaihtoehtoa, aikaisemmin nähty lyhyt versio ja 3/4 pitkä, kevyesti hihansuusta koottu versio.

Kirjanmerkkihuivi valmistui - ja tämä on kyllä ihana! Se somistaa hauskasti harmaan ”sarkatakkini”. Tämänpäiväinen sää oikein ivasi kuvausyrityksiäni. Aamulla aurinkokin pilkahteli, mutta kun tokenin sunnuntaiaamun tokkurasta ja pitkään nukkumisesta, päätti valo paeta maailmasta tilapäisesti. Kuvailin kirjanmerkkihuivin ja japanilaissukat sadekuuron aikaan… …kuvista tuli tavallista huonompia.

Joitain neuleita on kiva tehdä ihan puhtaasta neulomisen ilosta. Kun ystävä ihastui Butterfly Dress:iin, riitti tuo yllykkeeksi uuden aloittamiseen. Ylellinen ja miellyttävästi neuloutuva materiaali (ei puhuta purkamisesta, eihän), pikkuruisten lasihelmien kanssa pelaaminen, vekkuli helmapitsimalli ja ihastuttavat viimeistelyt jäivät mieleen niin mukavana neulomiskokemuksena, että toistan sen mielelläni uudelleen. Sain myös hyvän tilaisuuden kokeilla Garnstudion Kid Silk:iä. Vaikuttaa yhtä ihanalta kuin Rowanin vastaava, erona on lähinnä löyhempään kiedottu kerä - joka itse asiassa pitää langan kukkeampana. Helmapitsin alemmassa osassa kokeilen Rowanin Kid Silk Nightiä, hopeinen väri ja hopeinen tehostelanka ovat kyllä kiva yhdistelmä.

Olen suhtautunut melkoisen vakavasti tuohon Garderobi kierrättäen -haasteeseen. Kotikäyttöön oli hankittava mukava trikoomekko, kun aikaisempi suunnilleen hajosi liitoksistaan. Ja talvitakki oli pakko-ostos, joka olisi oikeastaan pitänyt tehdä jo viime talvena. Olenpa kuitenkin iloinen, että en tehnyt, tuo Acnen ”sarkatakki” on juuri sellainen vaatekappale, jota kaipasinkin. Minimalistinen, muunneltava (hauska irrotettava kaulus), helposti yhdisteltävä ja lämpimämpi kuin edellinen, melko ohut villakangastakkini. Aikaisemmallekin takilleni voin pelastaa lisäkäyttöaikaa ompelemalla siihen uuden vuorin. Jos vain saisin aikaan…

Kirpparikäyntejä en ole kuitenkaan lopettanut kokonaan ja sieltä saakin jotain tarpeellista tarttua, jos on tarttuakseen. Nyt löysin Hakaniemen UFF:ista ihanan puuvillasamettisen Tuomi-tuotteen hameen, joka on lähes iskemättömässä kunnossa - hinta 8 euroa. Lämmin ja hauska vaate! Pituutta ajattelin aluksi muuttaa, näin pitkä A-linjainen hame on melko vaikea - mutta kun kokeilin vaatteen yhdistelemistä ihastuin kuitenkin tähän hauskaan vintage-henkeen, joka suurelta osin syntyy hameen pituudesta. Jos olisin ylävartaloltani sirompi, pukisin hameen ehdottomasti tiukan ohuen villapoolon, leveän vyön ja korkokenkien kanssa. A-linjainen jakku ja pitkät käsineet ovat ehkä paras yhdistelmä omalle vartalotyypilleni kaikista sovitetuista vaihtoehdoista. Tätityyliä, jossa on mukana vähän huumoria ja vähän vanhanajan charmia.

Kirppareista olen tykännyt aina - mutta loppujen lopuksi ostelen niiltä vaatteita aika vähän. Jostain syystä ostoskontrollini pelaa kirpputoreilla todella hyvin. Johtuneeko siitä, että minulla on kirpputoriostoksiin liittyviä periaatteita, joita on sekä hauska, että helppo noudattaa. Välttelen ns. vintageliikkeitä, joissa hyvällä maulla tehty ”esikarsinta” tuppaa nostamaan vaatteiden hintoja. Suosin ”kansankirppikisiä”, Helsingissä käyn ainakin UFF:eissa, Fida-kirppiksillä, Valtterissa ja kesällä Hietalahdenrannassa. Etsin vaatteita, jotka ovat hyvistä materiaaleista ja hyvässä kunnossa - sekä mielellään sopivan kokoisia. Halvan vaatteen korjausmuutokset jäävät helposti tekemättä.

Iso osa kirpputorivaatteista on melko murheellista tavaraa - ja jotenkin tuntuu, että keskimääräinen laatu huononee vuosi vuodelta. Tällä hetkellä tangot tuntuvat notkuvan 90-luvun viskoosirättejä ja polyester-joustohameita/housuja kaikissa mahdollisissa sateenkaaren väreissä. Mutta onneksi kohdalle sattuu helmiäkin - ja ajoittain jopa oikeassa koossa.

Tämä hame taitaa kiilata suosikkilöytöjeni joukkoon. Valokuvasin pari muutakin ihanuutta: käärmeennahkaisen pikkulaukun bongasin muutama kesä sitten Hietalahdenrannasta ja värjätyn lyhyen kaniturkin ostin kympillä Valtterin loppukahinoissa (myymättömiä vaatteita saa viimeisen aukiolotunnin aikana usein todella pilkkahintaan). Sivuhuomautus: en todellakaan kannata turkistarhausta, mutta turkisvaatteiden kierrättäminen on mielestäni enemmän kuin suotavaa. Turkis kestää oikein käytettynä useamman sukupolven kulutusta - ja on biohajoava materiaali.

Aluksi mielessä oli Laura Zukaiten Essential Tank Top (Ravelry-linkki) Lace Style -kirjasta, mutta tartuin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin tehdä omasta päästä kumminkin…

Tästä tulee pitsinen t-paita. Meinaan värkkäillä sen valtaosin yksinkertaisella pitsiribbineuleella, mutta yksityiskohdissa on ideaa (toivottavasti :-D).

Lanka on Colourmartin suklaamoussen väristä cobweb-paksuista kashmirsilkkiä, sitä menee yhdelle kartiolle liki kolme kilometriä. Voin kertoa, että kolminkertaisella hiuksenvahvuisella langalla neulominen ei ole ihan herkkua…

Lankadieetti on ikäänkuin päättynyt. No, pyrin kuitenkin pitämään lankavaraston koon kurissa, mutta ihan kaikille houkutuksille ei enää tarvitse sanoa ei. Kuten nyt tällaiselle ihanuudelle.

Lanka on Ilun villa-bambu-mohair -sukkalankaa. Langan tuntu on valloittavan letkeä, väreissä on hohdetta ja muutama mohairkarva siellä täällä sopivat tyyliin jotenkin täydellisesti. Värit ovat tavattoman kauniit.

Vaatedieetille

ennustan elämää suurempia vaikeuksia. Seppälän Hanna Saren -mallisto näyttää nimittäin todella kivalta.

Tähtilaukku ja petroolinsävyiset lakerikengät herättävät suorastaan primitiivisen kuolausreaktion. Myös koristellut lakerikengät ja lakerisaappat (ei kuvakollaasissa) näyttävät erittäin käyttökelpoisilta. Musta mekko ja tummansininen silkkimekko selvästi hinkuvat vaatekaappiani täyttämään.

Vakavasti ottaen ainoastaan saappaita voisin pitää perusteltuna hankintana; jouduin heittämään pari vuotta palvelleet matalahkot nahkasaappaat menemään keväällä. Lakerisia en ehkä kuitenkaan halua arkikäyttöön.

Ehkä vielä hankalampi juttu ohitettavaksi on marraskuussa H&M:lle tuleva Comme des Garçons -mallisto. Rei Kawakubon suunnittelu on innostanut jo pitkään - ja olen ollut yllättävän tyytyväinen kaikkiin H&M + jokukuuluisadesigner -yhteistyövaatteisiin, joita olen tähän asti hankkinut.

Kuvista (lisää) päätellen mallisto on mielenkiintoinen. Rajua stailausta ja epäsovinnaisia leikkauksia voi toki säikähtääkin - mutta miten hyvältä tuollainen ”osasiinsa räjäytetty” villakangasjakku näyttäisi pehmeän neuleen päällä… …jotenkin näen aika monenkin vaatteen sopivan oman vaatekaappini täydennykseksi.

No, olen kyllä pukeutumisessa ollut vähän eri linjoilla viime päivinä. 70-luku tuntuu taas virkistävän innostavalle, pitäisi varmaan katsella Love Story ja fiilistellä kunnolla.

Jopas jäi paita vähän huonosti :-D. Ja polvissa on mustelmia, pahoittelen…

Tuttavan kanssa on useinkin vääntöä asusteiden yhteensovittamisesta. Minusta vaikkapa kenkien ja laukkujen mätsääminen on jokseenkin turhaa puuhaa. En sano, ettei sovittamalla voi onnistuakin, mutta pukeutuminen on ehdottomasti kiinnostavampaa, jos tuota sääntöä ei ota liian vakavasti! Itse mietin mieluummin asua kokonaisuutena ja pyrin sekä laukulla että kengillä esim. tasapainottamaan yleisvaikutelmaa tai kuljettamaan silmää. Toisinaan poimin asusteet samasta väriperheestä, mutta varioin sävyä tai materiaalia. Asusteiden osto helpottuu - tai vaikeutuu, miten vaan. Toisaalta ei ole pakko aina löytää sitä täydellistä kaveria upeille kengille tai hienolle laukulle. Toisaalta omaa asustevalikoimaa pitää ajatella kuin dominonappulakokoelmaa, uuden palasen pitäisi sopia ainakin jonnekin, mieluummin useampaankin paikkaan…

Koosta tuli oikeastaan aika sopiva, halusin väljän, mutta ei telttaa.

Takana on melko peittävä painijanselkä, kaulus ja hihansuut on reunustettu i-cordilla. Pintaneuleena on oikeita ja nurjia raitoja, oikeastaan nämä ovat kyllä melkein kokonaan huijausta, sillä halkioista kainaloihin saakka toppi on neulottu pyörönä aina oikein. Mitä nyt kymmenen kierroksen välein tuli vaihdettua suuntaa. Teeveeneuleiden aatelia siis ;-D.

Voi kun vielä oppis olemaan kuvissa heilumatta :-D.

Kun tää on niin ohut, niin se mahtuu melkein minkä vaan vaatteen alle. Vaikka onkin lämmin…

Hmm, tämä takki muistaakseni värjää, äkkiä pois…

Auts, ei ehkä kuitenkaan tänne… …pienenemisprojekti kuitenkin meneillään, ehkä sitten syksymmällä. Ihana jakku, pakkohan tuohon on mahtua…

Sitten minulla on toinenkin projekti. Olen vaatteidenostolakossa. Erityisesti heräteostolakossa, eli mahdollisten ostojen pitää olla a) tarpeellisia b) suunniteltuja. Vaatteistahan ei minulla pulaa ole, on noita heräteostoja ja suunniteltuja tullut harrastettua viime vuosina muidenkin edestä. Ostelun sijaan pitää ottaa vaatevarasto paremmin käyttöön. Erityisesti kaappiin pölyttymään jääneille vaatteille haluan joko löytää käyttöä tai sitten siirtää kirpparikassiin odottelemaan seuraavaa kertaa.

Käyttämättä jääneiden vaatteiden kanssahan on usein se ongelma, että ei oikein keksi, mihin vaatetta voisi yhdistää. Toisinaan yhdistelmiä voi visioida vaikka olkkarin sohvalla maaten, mutta varmempi keino on kokeilla vaatteita päälle. Valokuvat vielä jotenkin varmistavat asiaa, omalle peilikuvalle on tietyllä tavalla sokea.

Viime kesänä ostin Lindexin loppualennusmyynnistä sovittamatta kukallisen mekon/tunikan. Katselin jo ostaessa, että lyhythän se on. Mutta ajattelin, että reilu koko ehkä vähän kompensoi… …joopa joo.

Seitsemän senttiä pidempänä tämä olisi aivan ehdoton kesämekko. Mutta tämänmittaisena on jo siveyssyistä jotain puettava alle. Puhumattakaan siitä, että harrastussyistä minulla on reidet ja sääret lähes jatkuvasti mustelmilla…

Housujen kanssa tulee mieleen lähinnä äitiystunika - siispä käytössä on leggingsit ja lyhyt alushame. Miksi muuten kauniita alushameita on lähes mahdotonta löytää? Suosin mielellään sellaisia yläosallisia spagettiolkainmalleja. Pitsit ja hörsellykset eivät ole välttämättömiä, mutta hyvä malli ja miellyttävä (luonnon)materiaali olisivat plussaa…

Tämä vaate oli niin halpa, että en edes vaivautuisi testailuun, jos en erityisesti pitäisi mekon yksityiskohdista. Katsokaa nyt noita somia kangaspäällysteisiä nappeja ja päärmäämättömiä reunuskaitaleita! Kangaskin on ihanan pehmeää ja hyvälaatuisen tuntuista puuvillaa. Hurahdan aika usein vaatteissa materiaaleihin ja mietityn näköisiin yksityiskohtiin.

Hmm, takaisin asiaan. Legginsit ja mekko ei oikein iske sellaisenaan. Ilman korkoja jalat näyttävät jokseenkin tukevilta. Mutta korkkareiden kanssa… …öh… …eiii…

Silti vaikutelma on epätasapainoinen, yläpainotteinen. Vähän vinksahtanutta logiikkaa käyttäen kokeilen siirtää painopistettä kohti jalkoja… …pitkät liukuvärjätyt sukat ja melko raskaat, matalakorkoiset saappaat, mukava kontrasti mekon tyttömäiselle kankaalle ja mallille. Mitään väriharmoniaa en tavoittele; mustatkin saappaat löytyvät valikoimasta, ruskeiden kanssa kokonaisuudesta tulee kiinnostavampi.

Kyllähän tätä voisi käyttää. Ainakin vähän pidemmän takin kanssa. Laukku olisi ehdottomasti musta, sovitan tässä tapauksessa värin mieluummin yläosaan kuin perinteisesti saappaisiin. Muuten kokonaisuudesta tulee makuuni liian levoton.

Jaksaiskohan näitä postata? Olisko tää sitte niinku muotiploki? (röhönaurua…)