Archive for keskeneräiset
July 4, 2007 klo 12.58 · Aiheena on Martha, keskeneräiset
Tänä aamuna sain huokaista helpotuksesta, kun kuivuneet villatakin kappaleet olivat kuin olivatkin oikeaa kokoa. Vielä koetellaan kärsivällisyyttä vähäsen. Hihasaumojen ompelun jätin pesunjälkeiseksi tehtäväksi, kun kutistuminen oli pystysuunnassa ja leveyssuunnassa niin erilaista - ja hihasaumoissa näitä suuntia joutuu sovittamaan yhteen.
Näissä kuvissa neuleen pehmeys on miltei aistittavissa.
Mikä muuten tämä pisto on suomeksi? Kotona puhuttiin silmukoinnista ja kyllähän tämä silmukoita jäljentääkin, sauma on lähes huomaamaton samansuuntaisissa kappaleissa - ja näin erisuuntaisissakin varsin soma. Englanniksi on matrass stitch.
Hakaniemen hallin Punaisesta langasta löytyi Marttaan kivat metallinapit. Suosittelen Punaista lankaa lämpimästi, iso nappivaikoima ja paljon muutakin ompelutarviketta.
July 3, 2007 klo 20.40 · Aiheena on Martha, blogikissat, keskeneräiset
Olen neulonut viime päivinä kuin heikkopäinen Marthaa - no, sivulta tarkkailevan silmin tilanne ei kovin mahdottomasti poikenne nk. normaalista. Ja nyt Martta on valmis pesulle! Jännittää…
Blogikissat saivat ruotsintuliaisena vesikuppeja. Niitä on hyvä näin helteellä sijoitella muutamaankin paikkaan. Hyvin maistuu, vaikka on tekstit kipossa naapurimaan kielellä.
June 28, 2007 klo 12.34 · Aiheena on Martha, keskeneräiset, lankaostokset
Eilen aamulla hain postista Colourmartin lankoja ja ajattelin, että on varmaan pakko tehdä tylsä lankaostospostaus. Mutta toisin kävi. En nimittäin pystynyt pitämään näppejä erossa sataprosenttisesta kashmirista, kokeilut ja työt oli päästävä aloittamaan heti.
Colourmartin langat ovat tekstiiliteollisuuden jäännöseriä ja ne on käsitelty koneneulontaa varten. Pehmeä kashmir on kyllästetty öljyllä. Tuoksusta päätellen öljyssä on ainakin lanoliinia. Öljy (ja mahdollisesti muukin käsittely) vetää langan suppuun ja tekee siitä pintakosketukseltaan kovempaa kuin puhdas lanka. Mutta hätä ei ole tämän näköinen, oikealla käsittelyllä langan saa todellakin puhkeamaan kukkaan. Jäännöserää ei pidä ymmärtää negatiivisessa mielessä, erät ovat peräisin laadukkailta valmistajilta, esim. Todd & Duncanin referenssilistaa voi käydä netissä vapaasti ihmettelemässä.
Pesin pienen kiepin lankaa ja mallitilkun niin kuumassa vedessä, kuin hanasta tulee. Pesuaineena toimii mainiosti tavallinen tiskiaine (siis käsin tiskaamiseen tarkoitettu…), sillä se irrottaa rasvaa hyvin. Huljuttelin ja puristelin koekaniinit ihan kunnolla. Käsittelyn olisi voinut toistaakin, mutta lanka näytti turpoavan sen verran hyvin, että katsoin ettei toinen pesu ole tarpeen. Huuhtelin mallikappaleet, myös kuumassa vedessä, huuhteluvettä maustoin tilkalla hiustenhoitoainetta. Kuivasin koepalat froteepyyhkeeseen ja heitin mallitilkun vielä kymmeneksi minuutiksi rumpukuivaukseen miedolle lämmölle.
Jösses! Lopputulos on kuin eri lankaa. Öljykäsiteltynäkään lanka ei ole varsinaisesti kovaa, sen sormituntuma on jotakuinkin hyvälaatuisen villa-puuvillasekoitteen oloinen. Mutta pestynä kashmirin luonne tulee esiin, mallitilkun pehmeyttä ei oikein sanoin voi kuvata. Myös pinnan ulkoasu muuttuu paljon, yleisvaikutelma vaalenee ja kashmirin hento pörröisyys häivyttää neuleen yksityiskohtia.
Kuvassa näkyy pesemätön ja pesty lankakieppi sekä jo aloitettua neuletta, pesemättömänä vielä tässä vaiheessa…
Puntaroin sitten aikani, pesenkö lankana vai valmiina neuleena. Tilkku kutistui oikeastaan vain pystysuunnassa. Ja kun olen laiska, päädyin sitten kokeilemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Käsin vyyhteäminen (jonain päivänä vielä hankin vyyhdinpuut) ei oikeastaan kuulu suosikkipuuhiini… …ja langalle ei oikein voi antaa rumpukuivausta, joka tuntui olevan viimeinen silaus viimeistelyssä.
Puikoille päätyi Rowanin Martha. Päätin aloittaa varovaisesti hihoista, ajatuksena käsitellä heti toinen, niin että saan paremman kuvan neuleen käyttäytymisestä. Ja jos näyttää menevän syteen, niin tuossa vaiheessa on vielä helppo muuttaa suunnitelmia.
Lyhyet hihat neuloontuivat ihmeen nopeasti. Osaltaan vaikuttaa varmasti myös lanka. Öljykäsitellyn langan neulominen on miellyttävää, nopeaa ja lanka ei lohkea yrittämälläkään. Ensimmäinen hiha joutui käsittelyyn saman tien.
Kuvassa alinna käsittelemätön hiha, sen päällä käsitelty ja päällä käsittelemätön etukappaleen alku. Mikä ero!
Kokoeroa on runsaammin vain pystysuunnassa. Nelosen puikoilla neuloen käsitellyn kappaleen tiheys leveyssuunnassa on pestynä 22 s, pesemättömänä 21 s - ohjeessa 23 s. Pystysuunnassa neulos kutistuu n. 10%, pitää tietysti huomioida kappaleita mittaillessa.
Vielä loppuun kuva ostoksista. Harmaa on siis 100% dk kashmiria. Vaalea kashmir-silkkiä, sama vahvuus.
Ensikokemukseni Colourmartista on erittäin positiivinen. Toimitus oli nopea, langat hyvin pakattu, lankojen laatu tuntuu olevan hyvä ja reilut lankanäytteet - näytepakkaus kannattaa tilata - antavat hyvän kuvan valikoimasta. Pieniltä vyyhdeiltä saa neulottua vaikka mallitilkut. Toki tuolta tilatessa pitää muistaa paikan luonne, eli kaikki tarvittava lanka on syytä tilata kerralla, takeita saman värin saamiseen myöhemmin ei ole. Paikan palveluita kannattaa myös käyttää hyväksi, Colourmart kertaa maksutta ohuimpia lankoja paksummiksi, muitakin maksua vastaan ja maksusta myös käsittelee (pesee ja vyyhteää) langat valmiiksi. Tosin ensikokemuksen perusteella öljytyn langan neulomista kannattaa kokeilla!
May 29, 2007 klo 19.54 · Aiheena on Butterfly Dress, diibadaaba, hellehame, keskeneräiset
Taisin jo tuolla esittelyssäkin kertoa, että olen neulonut pennusta saakka. En oikein muista aikaa, että en olisi osannut neuloa. Äiti on ollut melko kova käsityöihiminen, meillä kudottiin mattoa ja poppanaa, ommeltiin, neulottiin, virkattiin, kirjottiin. Nypläystyynykin kotoa löytyi. Ja käsin tehty kansallispuku. Itselleni noista tarttui neulomisen lisäksi virkkaus- ja ompelutaidot. Jo yläasteikäisenä olin neulonut useamman villapaidan.
Neulontaharrastus on minulla kyllä aika kausittaista. Välillä tulee tehtyä paljon, välillä on pitkiä hiljaisempia aikoja. Innostuskaudet ovat suorastaan hankalia, olen melko nopea neuloja ja neuleet mokomat vaativat melko paljon säilytystilaa…
Innostuskaudella työstän useaa työtä yhtä aikaa. Tarvitsen mielellään ainakin kaksi aivotonta perusneuletta tai virkkaustyötä TV:n katselun oheen ja vaikka bussissa tai raitiovaunussa työstettäväksi. Näitä pitää tosiaan olla vähintään kaksi, sillä yhteen kyllästyn, vaikka se onkin tällaista oheistoimintaa! Ja tässäpä toinen tämän hetken aivoton teeveekäsityö, eli virkkaan hellehametta peruspuuvillasta:
Yksi tai kaksi haastavaa ja mielenkiintoista työtä pitää olla meneillään. Nyt on siis kesken Butterfly.
Ja vielä tarvitaan pari pienempää työtä tai muuten vaan nopeasti valmistuvaa. Joku suurprojekti voi olla vielä siinä ohessa. Hiljaisempina aikoina minulla saattaa olla yksi keskeneräinen työ, joka etenee vähitellen.
En ole hillitön lankahamstraaja. Osittain tämä on tilakysymys, mutta toisaalta en juuri koskaan osta lankaa, jolle minulla ei ole projektia mietittynä. Lankavarastossa on tyypillisesti jämäkeriä, keskeneräisten projektien langat ja parin, kolmen aloittamattoman projektin langat. Sukkalankaa on yleensä muutama kerä varastossa ihan hätävarana, vaikka en sukkia paljon neulokaan (paitsi nykyisin, näköjään…).
Materiaaleista suosin ehdottomasti luonnonkuituja, mieluiten sataprosenttisena. Toki vahvikkeena voi jossain (sukka)langassa vähän nailonia olla, mutta siinäpä se minun suhteeni muovilankaan. Harmillista on se, että Suomessa kuituvalikoimaa on loppujen lopuksi tosi vähän. Onneksi on netti keksitty, pääsee välillä kokeilemaan eksoottisempiakin vaihtoehtoja.
En ole mikään erikoislankaihminen. Hyvin hienovaraisesti pätkävärjätyt, hillitty tweedefekti ja meleeratut menevät vielä. Paksuudeltaan vaihtelevat langat alkavat jo olla nou nou, kaiken maailman bukleet ja hapsut ohitan kokonaan. Itseraidoittuvat ja -kuvioituvat eivät kiinnosta yhtään. Mutta paksuudella ei ole minulle väliä! Neulon ohuen ohuesta superpaksuun. Nautin erityisesti ohjeista, jotka osaavat ottaa langan luonteesta kaiken irti, esim. noissa viimeaikaisissa tuo ihana henkäyksen ohut River Shawl ja Wenlan Chian upeat paksulankaneuleet, joissa en näytä Michelin-ukolta!
Väripaletista olenkin jo jossain kirjoittanut, olen oikeastaan epäväri-ihminen. Siis itselleni neulon mielellään mustaa, valkoista, kaikkea siltä väliltä eli harmaan eri sävyjä, kylmiä ruskean ja beigen sävyjä, hyvin haaleita tai murrettuja pastelleja, vanhaa roosaa. Mutta kyllä minua väritkin puhuttelevat. Erityisesti sellainen Tricia Guild -tyyppinen hyvin valoisa ja raikas värimaailma turkooseja, sinisiä, jadenvihreää, limenvihreää, sitruunankeltaista, oranssia, pinkkiä, heleitä punaisia, laventelia… …omaan vaatekaappiini saattaa päätyä yksittäisiä väripilkkuja tätä maailmaa. Syksyiset, murretut värit eivät oikein ole minun juttuni. Eikä kovin riemunkirjavat, kovat väripaletit. Eikä tummat värikylläiset sävyt (esim. viininpunainen).
Tekniikoissa minulla ei ole suosikkia, neulon kaikkea. Ja mielellään niin, että noissa keskeneräisissä projekteissa on useampaa meneillään. Kirjoneuleita tulee tehtyä ehkä vähiten. Ei siksi, että en kirjoneuleesta pitäisi, olen vaan melko ronkeli mallien suhteen. Harvoin löytyy erityisen miellyttävää mallia - ja lisäksi täsmälleen oikeita värejä mieluisasta materiaalista. Pintaneuleissa on vähemmän muuttujia ja asiat loksahtavat helpommin kohdalleen.
Tuunaan malleja aika surutta omaan suuntaan jos on tarvis. Jonkun verran sävellän myös omia tekeleitä. Tätä pitäisi tehdä enemmänkin, sillä onnistuessaan kokonaan omatekoinen projekti palkitsee aivan omalla tavallaan. Tällä hetkellä omia projekteja on meneillään kolme, miehen Space Invader -paita, tuo edellä mainittu kesähame ja vielä vain mallitilkun muodossa oleva alpakkakirjoneuletakki.
Neuleeni edustavat yleensä pukeutumistyylini romanttisempaa ja tyttömäisempää puolta. Käsityön jälki vaan sopii tähän tyyliin. Pidän myös suoraviivaisesta, minimalistisemmasta pukeutumisesta, mutta neuleita tähän tyyliin on tarjolla vähän tai ne ovat tylsää neulottavaa. Pyrin siihen, että teen käyttöneuleita, toki aina toisinaan joku päätyy lähinnä vaatekaapin täytteeksi.
Jos saisin pahuksen ison lankashekin niin ostaisin… …Garnstudion Alpakkaa ja Muskatia kaikissa ihanissa väreissä, Twinklen Soft Chunkyä vielä muutamaan paksuneuleeseen, Rowanin 4 ply Softia, Big Woolia ja Kidsilk Hazea, ryöväisin Posh Yarnin, etenkin tuosta ihanasta silkki-kashmirsekoitteesta kaikissa paksuuksissa, Merinosilkiä pitäisi saada useissa väreissä ja jotain puhdasta kashmirlankaa, mustana, valkoisena ja harmaana. Habusta jotain ihania silkkejä, joita kokeilisin myös itse värjäillä.
May 1, 2007 klo 12.42 · Aiheena on Bayerische Socks, Project Spectrum, Twiggy, harmaa alpakkavillatakki, keskeneräiset
Tästäkin tulee varsinainen kuvapostaus, sillä aurinkoinen päivä houkutteli tekemään kuvakatsauksen keskeneräisiin töihin.
Harmaat baijerilaiset ovat siis saamassa kaveriksi petroolinväriset baijerilaiset. Puikot ovat puolta numeroa suuremmat ja myös sukkien koko kaikkiaan tulee olemaan isompi. Nämä ovat lahjasukat, tavoiteaikatauluna on valmistuminen jouluksi. En vaan voinut vastustaa kiusausta kokeilla, miltä se baijerilainen näyttää tässä ihanassa petroolinsävyssä. Sukkarintamalla on tulossa lisäksi vielä ne valkoiset yösukat…
Alpakkavillatakki etenee. Tylsin vaihe, eli vartalo-osan sileä neule on muutamaa senttiä vaille valmis. Tykkään ihan hirmuisesti tuosta alpakan neulepinnasta ja neuleen ihotuntumasta. Alpakkaneuleista ei tule edes kalliita, kun lanka on niin käsittämättömän riittoisaa.
Toisen Twiggyn aloittelin jo ajat sitten, mutta tämä on nyt edennyt vähän hitaasti. Voisin vähän ryhdistäytyä, sillä puuvillaisena Twiggy on todennäköisesti kesän hittivaate. Ja kyllä kai tuota vanhaa roosaa voi pinkkinä pitää, eli Project Spectrum -työnäkin tätä voisi edistää.
Supersockesta testasin tiheyttä, tuloksena supersöpö mallitilkku. Minulla on parikin sukkaideaa, jotka päätyvät puikoille varmasti ihan lähitulevaisuudessa.
April 27, 2007 klo 16.17 · Aiheena on Bayerische Socks, keskeneräiset
Tämä siis valmistui eilen:
Ja tuolta se näyttää kun liki tunkee:
Hmm, mitäs petroolinväristä kuvaan on oikein eksynyt?
April 24, 2007 klo 18.55 · Aiheena on Magic Shawl, keskeneräiset, valmiit, villatakki
Magic Shawl sitten valmistui. Se ei ole ihan edukseen tuossa vaatepuulla, mutta muunlaisia kuvia ei tässä pimeydessä oikein pysty ottamaan. Otan kyllä ihan kunnon pukeutumiskuvat heti kun aurinko paistaa (ja keksin, minkä kanssa tuo otus näyttää mehukkaalta). Nappikin on väärän värinen, oikea on vielä toistaiseksi etsinnässä. Ihan mukava askarteluprojekti, vaikka solmujen kanssa meinasikin mennä hermot!
Tässä on arjen luksusta kerrakseen: alpakkaa, eebenpuuta ja kristallisia silmukkamerkkejä. Tämä on ensimmäinen isompi työni Alpacasta ja tykkään langasta vähä vähältä yhä enemmän.
Vaaleansiniselle alpakalle keksin vähän uusia suunnitelmia. Tuohon tosin tarvitaan myös mustaa ja kermanväristä alpakkaa.
Baijerilaisten sukkapuikko on hukassa :-(.
April 23, 2007 klo 17.00 · Aiheena on Magic Shawl, Tea Rose Halter, keskeneräiset, valmiit
Kuivui sangen hitaasti tuo paksu silkki-kashmirsekoite, mutta tänään teeruusu pääsi kuvaan ja ulkosalle! Olin ensiksi vähän ihmeissäni minun vaatekaapilleni sangen oudon värisävyn kanssa, mutta kyllä teeruusulle kavereita löytyi kun vähän päätä vaivasi.
Se näyttää aika hauskalta siniharmaa-valkopilkullisen silkkitopin päällä.
Väri toimii myös harmaanvihreän silkkihameen kanssa.
Ja kylmän nutrianruskean merinovillatakin kanssa toppi muodostaa hauskan eriparisen twinsetin. Olkaimia pitää pikkuisen lyhentää ja ehkä lisään resoriin ihan vähäsen hengetöntä kumilankaa. Tai voisihan tuohon pujotella vaikka kiristysnyörin tuomaan pikkuisen muotoa. Hamekuvassa resori vielä vetää kasaan, mutta kuvausten aikana se jo löpsähti.
Kaapelitehdas puksuttaa. Magic Shawlin Magic Cablet ovat valmiina (älkää kysykö, tämäkin on Twinkle’s Big City Knits -kirjasta, aloitin kaapelit jo aikaa sitten, mutta langanpäitä solmiessa paloi käämit) ja väliin on tulossa ihan tuikitavallista resoria, ei taikatemppuja. Luulen, että tästä voi tulla aika jännä…
Alpakkaa tyyppäillessä huomasin, että kolmepuolen pyöröpuikoissa oli särö ja nelosia minulla ei ollutkaan. Olipa hyvä tekosyy käydä Hakaniemen hallissa kaffella ja Vihreässä Vyyhdissä puikko-ostoksilla.
Ostin kokeeksi myös ruusupuiset sukkapuikot. Taustalla pari kappaletta eebenpuisia pyöröjä. Arjen ihanuuteen on aina lupa panostaa!
April 15, 2007 klo 18.07 · Aiheena on Bayerische Socks, Bed Socks, keskeneräiset
Baijerilainen on edennyt siihen vaiheeseen, että on aika aloittaa kantapää. Sukkaosastolla tapahtuu muutakin. Tämä on melko ennenkuulumatonta, sillä sukat eivät kuulu suosikkiprojekteihini. Lähinnä siksi, että käytän sukkia melko vähän.
Taustalla oleva valkoinen sukanvarren alku on Jennie Atkinsonin Romantic Style -kirjasta, tulossa on siis ihanan pehmoiset yösukat. Lankana on Sublimen Baby Cashmere Merino Silk DK, vähän ohjetta paksumpaa. Haluan yösukkiini löysät varret, pitää sitten kantapään yhteydessä tarkistella, että jalkaterästä tulee sopiva.
April 7, 2007 klo 12.23 · Aiheena on Karate Sweater, keskeneräiset
Käsittämättömän nopea neulottava oli tämäkin Karatevillatakki. Eilen illalla poimin viimeiseksi työkseni silmukat pääntieltä, tänään aamukahvia siemaillen neuloin kauluksen resorin ja vyön valmiiksi.
En ole ihan varauksettoman ihastunut noihin Addin paksuihin pyöröpuikkoihin, joissa on ohuen ja kovan nylonkuidun sijaan paksumpi letku yhdistämässä puikkoja. Letku on tahmeaa, menee helposti taitokselle ja suuren silmukkamäärän neulominen puikolta on todella ikävää. Oli pakko vaihtaa (huonolaatuisiin) suoriin muovipuikkoihin kaulusta neuloessa. Vaikka kaula-aukon pitkälti toistasataa silmukkaa täyttivätkin puikon tupaten täyteen, oli neulominen nopeampaa, kuin tahmealta pyöröpuikolta.
Vielä pitäisi jaksaa tehdä viimeistelytyöt: hihasaumat, hihat kiinni ja lankojen päättely. Miksi tämä on aina ikävin vaihe neulomustyössä?
Olkasaumat piti ommella jo ennen resorin tekoa. Tästä kuvasta näkyy hyvin takin jännä rakenne: etukappaleet ommeltiin lenkiksi ja lenkin alaosa kiinni takakappaleeseen. Mitä jo vaatetta ehdin päälle tyyppäilemään, niin ratkaisu on varsin toimiva tällaisessa paksussa ja erittäin venyvässä neuloksessa - ainakin miehustakappale näyttää päällä oikein hyvältä!
Lankaa meni muuten himpun verran yli 500 g. Melkein täydestä kerästä voisi saada vaikka jonkun soman pipan.
« Edelliset postit ·
Seuraavat postit »
Wabi-sabi -shaali / huivi / torkkupeitto
Cilla - muunneltava peruspipo
Selma - lämmin palmikkoviitta
