En ole ryhtynyt ihan laiskaksi neulojaksi, mutta bloggaaminen on ollut aika löysää viime aikoina. Puikoilla on tällä hetkellä aktiivisesti ainakin pari kesätoppia. Ja suunnitelmissa on vaikka mitä!
Sain lahjaksi puuvillalankaa, tuttua Muskatia upean värisenä!
Toiseen suuntaan ikkunalautaa kuvatessa näkyy jotain muuta punaruskeaa…
…luovutetaan täten Chevron Sweaterille.
Jos joku ihmettelee, miksi tässä blogissa ei nykyisin tapahdu mitään, niin se johtuu siitä, että päätin nyt kerta kaikkiaan keskittyä siksakkipaidan neulomiseen. Ja kun se on niin tylsää, neulominen ei yllättäen pääsekään kevätpäiväaskareiden kärkilistalle. Yleensä en koskaan keskity yhteen neuleeseen, mutta tämä on nyt lojunut nurkissa niin kauan ja olen investoinut lankahankintoihin aivan liikaa päätyäkseni siihen, että tämä neule jäisi ikuisiksi ajoiksi UFO-tilaan. Silkkilanka on kaikesta ihanuudestaan huolimatta melko ikävää neulottavaa. Minua ei juurikaan haittaa langan joustamattomuus, mutta lanka halkeaa todella helposti ja lenkuroiden kätkeminen neulepintaan on todella vaikeaa. Toisaalta… …olen utelias lopputuloksen suhteen - jotain myönteistäkin siis!
Ensimmäinen hiha on lähes valmis. Puolustukseksi on sanottava, että hihojen yhteydessä syntyy myös puolet miehustasta.
Minulla oli meneillään myös langanostolakko, mutta sitä oli vähän pakko rikkoa, että saan siksakkipaidan neulontaan vähän vauhtia. Meinaan tehdä toiset hippisukat tästä Silk Garden Liten melko rauhallisesta väristä #2021. Käytän vähän pienempää puikkoa, mutta samoja silmukkamääriä, kuin edellisissä, saan vähän napakammat sukat. Menevät todennäköisesti lahjaksi.
Priimaan oli tullut myös kaunista puuvillaa. Lanka on Wendyn Supremea: merseroitu, mutta ei kuitenkaan kovin kova lanka. Tällainen malvaan shiftaava viileä beige on suosikkivärejäni - ja kesällä todella kaunis ruskettunutta ihoa vasten. Lanka on painavaa ja melko paksua, se olisi ehkä parhaimmillaan neuletakissa. Ostin sitä vain yhden mallikerän ja odottelen inspiraatiota.
Selma on edennyt nyt tähän vaiheeseen:
Näyttää kohtuulliselta. Jos jotain muuttaisin, niin astetta löysempi neuletiheys antaisi hieman lisää laskeutuvuutta. Mutta pesu ja pingotus saattavat vielä muuttaa ajatuksiani tästä.
Töitä on paljon puikoilla, mutta kovin paljon valmista ei viime päivinä ole syntynyt. Yhdet vauvansukat sain valmiiksi, tutulla mallilla.
Ja yksi pipo, pienokaiselle sekin. Pahoittelen huonolaatuista kuvaa, suora salama on epäkiitollinen apuväline. Puhumattakaan siitä, että salama saa pikkuisen ilmeen väkisinkin vähän hämmentyneeksi…
Keskeneräisiin siis. Suosikkiprojekti tällä hetkellä on nämä ihanat miesten sukat rasvaisesta suomenlampaan villasta. Näiden neulominen ei kuitenkaan ole kovin miellyttävää, sillä lanka taipuu raskaasti ja luistaa huonosti. Lopputulos kuitenkin viehättää esteetikon silmää niin paljon, että neulomisen epämukavuus jää taustalle. Malli on Favorite Socks kirjan Cable Rib Socks ja palmikko tulee paremmin esiin, kun vartta vähän venyttää.
Koiguun olen ihastunut kovin. Lanka on miellyttävää neuloa - upeinta langassa on kuitenkin hieno värjäystyö, joka korostaa neulepintaa ainutlaatuisella tavalla. Vahinko, että tätä on niin vaikea saada.
Murheenkryyni onkin sitten tämä Chevron Sweater, kaksi ensimmäistä vihreää ovat aivan liian lähellä toisiaan. Sävy on kyllä riittävän erilainen, mutta myös värien tummuusasteessa saisi olla eroa. Tekele mennee nyt vähäksi aikaa tauolle ja mietin mitä tuon kanssa tekisi. Colourmartissa on kyllä astetta vaaleampaa kirkkaanvihreää tarjolla. Hyväksi puoleksi on sanottava, että vihreät silkit neuloontuvat kyllä todella kauniisti - luonnonvärisen osuuden epätasaisuudesta ei ole tietoakaan. Pieni paksuusero ei lankojen välillä haittaa, mutta vieläkin epäilyttää saanko tuon vaaleanruskean osuuden tasoitettua kastelemalla ja pingottamalla.
Juolahtipa vielä yksi valmistunut mieleen. Harmaa Montego Bay huivi on jo käytössä ja se on hieno! Niinkin ihana, että tämä mokka-purppurainen käsinvärjätty lanka on hyvää vauhtia päätymässä samanlaiseksi huiviksi. Josko ensi viikonloppuna saisi valmiin kuvattua käytössä…
Tuo kirjoneuletakki näytti irtokappaleina huolestuttavan pikkuruiselta - heitinpä sitten hihantekeleen syrjään ja parsin vartalo-osan kasaan mielenrauhan palauttamiseksi. Käytin tekelettä kylvyssä ja pingottelin froteepyyhkeen päälle kissaystävällisellä neulattomalla systeemillä.
Aggressiivisesti rullautuvat kappaleet vähän harhauttivat, sillä kyllä se nyt ihan hyvältä näyttää. Niukalta, mutta niin pitää mallin mukaan ollakin. Voi helpotus!
Puikot suihkivat muutenkin melko lailla, mutta kaikkea en viitsi tänne päivittää näin joulun alla! Joulussa parasta on lahjojen antaminen. Tai joulusyömingit hyvässä seurassa. Tarkemmin ajatellen ei pysty päättämään kumpi…
(Joku saattaa kyllästyä näihin lähiaikoina, mutta saattaapa muutakin olla tulollaan, kuin sukkaa)
Juuri tällaisena haluan omat käsinneulotut sukkani.
Ihana ja ohut lanka (SNY Regia Silkiä tässä viedään), neutraali väri, napakka istuvuus ja kiva malli. Pohjaan en tehnyt pitsiä, sillä nämä eivät ole menossa kesäkäyttöön. Päätynevät jalkaan saman tien, kun saan valmiiksi.
Ja sitten taas lankashoppaajan tunnustuksia. Socktoberfestin kunniaksi *köh*…
…pieni paketti odotti postissa, paketin sisällä oli karamellinvärinen silkkipaperikääryle…
…kääryleen sisällä tällaista…
…ja tällaista.
Jep, ne ovat ihka ensimäiset Koiguni! Olenko pikkuisen onnellinen…
Lankashoppaajan puolustukseksi on sanottava, että kovin paljon muuta ei tässä kuussa sitten ole shopattukaan. Hullut päivätkin tuli vallan ohitettua.
Vau. Sukkien kutominen yhdellä pyöröllä on tosiaankin mahdollista ja itse asiassa aika kätevää! Kristiinalla on hyvät kuvat ja selostukset aiheesta asiasta kiinnostuneille.
Niin sitä vaan minäkin tutustun internetin ihmeelliseen neuleyhteisöön. Piikkari Valinnaisaineet -blogista kutsui minut mukaan tämän vuoden Socktoberfestiin.
En ole ollut kovin innokas sukkien neuloja. Osittain tämä johtuu varmasti siitä, että olen aina kuvitellut villasukkia olevan tasan tarkkaan sitä tiettyä perusmallia. Mutta onneksi suomut ovat pudonneet silmiltä, internetin loputtomat tietolähteet avautuneet ja kansainväliset neulekirjat ja lehdet tulleet ulottuville (miten niin - olen neulonut pimeältä 80-luvulta saakka…). Onhan niitä kivojakin sukkia neulottavaksi! Sukka on oikeasti mukava välipalatyö ja kulkee kätevästi mukana vaikka käsilaukussa.
Ja Socktoberfestailua siis! Nämä baijerilaiset pitäisi saada jouluksi valmiiksi. Aika puhaltaa bambupuikoista pölyt ja käydä hommiin.
Aloitin joku aika sitten Embossed Leaves -sukkia. En päässyt silmukoiden luomista pidemmälle, sillä olin ajatellut opetella yhdellä pyöröllä neulomista ja justiinsa silloin ei vissiin pinna venynyt opetteluun. Mutta nyt näyttää jo hyvältä. Pari kierrosta oli tuskailua luikeroivan puikon kanssa ja sitten hoksasinkin, miten venkulaa pitää tässä systeemissä käsitellä.
Ja olisihan tuota sukkalankavarastoa. Tämä harmaa Regia Silk on SNY-paketista. Paketissa oli mukana baijerilaisten ohje, mutta en taida kolmansia… …ainakaan ihan äkkiä. Haasteena on ollut tarpeeksi kauniin mallin löytäminen näin ihanalle langalle. Mutta nyt taisi löytyä. Woolgathering: Mad Color Weave, tarkoitettu oikeastaan monivärilangalle, mutta minusta toimii ehkä jopa paremmin yksivärisenä.
Nurisin tuossa edellisessä postissa noista yksinkertaisista pitsineuleista, mutta yksinkertainenkin voi olla niin yksinkertaista, että se oikeasti on yksinkertaista (… :-D). Knitting Lingerie Stylestä löytyy pitsisukat, jossa pitsimallikerta on kokonaiset kaksi riviä ja toisella neulotaan vain sileää. Nämä voisin tehdä tästä vaalean sinivihreästä paimenen sukkalangasta. Jujuna projektissa on se, että sukka neulotaan kärjestä alkaen. Tätäpä en ole aikaisemmin kokeillut.
Ja sitten olisi varastossa lisää Shepherd Sock -lankaa, monivärisenä. Ja sitten pitäisi löytää kaunis monivärilangan kanssa toimiva sukkamalli. Tykkään kyllä Jaywalkereista, Monkey-sukista ja Pomatomuksista, mutta etsiskelen ehkä jotain vähän harvinaisempaa. Jos ei löydy, niin joku noista lähtee. Vinkkejä otetaan vastaan!
No oikeasti en toki kuvittele koko tätä kasaa työstäväni lokakuussa…
Olen viimeinkin ymmärtänyt, että on todellakin olemassa neuletyyppi, josta en erityisemmin pidä: muutaman rivin mallikerran yksinkertaiset pitsineuleet. Niin helppoja, että mitään haastetta tekemisessä ei ole. Mutta toisaalta vaativat keskittymistä, sillä virheitä tulee helposti. Ovat myös hitaita tehdä, ainakin silmukoiden yhteenneulominen hidastaa omaa työskentelyäni merkittävästi.
Ja näitä töitä on parhaillaan menossa kaksi *huokaus*.
Rowanin Studiosta Cressida, tykkään kyllä langasta, väristä ja lopputuloksen ulkonäöstä todella paljon. Mutta kaikki muut työt ovat paljon kiinnostavampia ja tähän en olekaan tarttunut pitkään aikaan.
Syksyn Rowan Magazinesta Bridges. Ja taas lopputulos miellyttää silmää todella paljon. Mutta mallineuleessa tapahtuu sekä oikealla, että nurjalla. Todella ikävää neulottavaa.
Vaativammissa pitsineuleissa ei samaa ongelmaa oikeastaan ole, työlään tekemisen saa anteeksi, kun lopputulos on todella hieno. Ja pidemmät mallikerrat toimivat eräänlaisina ”välitavoitteina”, työ tuntuu etenevän joutuisasti.
Fynen aloitus meni purkuun. Ensiksi meinasin purkaa vain erottumattoman kuviomallikerran. Mutta purkaessa huomasin, että neuleesta oli tulossa todella suuri, ja kun Silke-Tweedillä on vielä taipumusta venähtää käytössä, lienee parempi tehdä suosiolla pienempi koko.
Ja en pystynyt kaupassa päättämään puuttuvaa väriä. Otin lankaa kaksi kerää, keksin ylijäävästä sitten jotain pientä tekemistä. Mitäpä mieltä olette, lisätäänkö settiin punaista…
…vai pysytelläänkö vihreässä?
Ai niin, sain viimeinkin kutsun Ravelryyn! Sinnepä onkin kiva järjestellä tiedot projekteista ja tarvikkeista. Vaikuttaa oikein käyttökelpoiselta palvelulta.
Vielä hihasaumat (tein ohjeesta poiketen tasona) ja napit. Sopivat oikeastaan kotona onkin, mutta niitä on liian vähän.
Wabi-sabi -shaali / huivi / torkkupeitto
Cilla - muunneltava peruspipo
Selma - lämmin palmikkoviitta
