Kylläpä siinä on silmukoita…

Muokkasin mallia vähän. En koskaan neulo nappilistoja samaan aikaan kuin miehustaa, tässä ohjeessa niin olisi pitänyt tehdä. Nappien määrä (ja napinläpien koko) selviää vasta kun napit on valittu. Ja napit valitsen yleensä vasta kun neule on liki valmis. Neulon nappilistan nappien mukaan joko poimimalla silmukat kappaleen reunoista tai teen kapeat kaitaleet, jotka kiinnitetään ommellen ja kevyesti venyttäen etukappaleisiin. Tämän neuleen napeista ei ole vielä mitään visiota, mutta varmaan viikonloppuna vierailen tekeleen kanssa Punaisessa langassa.

Tämä vaatimattoman näköinen lanka on Colourmartin öljyttyä 100% kashmiria. Öljytty lanka menisi ulkonäkönsä puolesta täydestä valkaisemattomana, löyhäkierteisenä puuvillalankana. Saapa nähdä, mitä pesu saa langasta esiin. Mallissa ei ole ainakaan toivomisen varaa. Tulossa on Eunnyn Tangled Yoke Cardigan syksyn IK:sta. Huvittelen ajatuksella, että käytän tätä kaunista kashmirneuletta vielä mummonakin!

Voisikohan tästä tehdä vaikka tabletin? Ei tarttis kun yhden kierroksen lisää. Muistin juuri, miksi inhoan pyörövirkkausta - jokainen kierros käy työläämmäksi ja työläämmäksi, työ painavammaksi ja painavammaksi. Tätä työstäessä joutui esteetikko minussa antamaan heti aluksi periksi. Puinen koukku oli alun perin kaksi kertaa kuvassa näkyvän mittainen ja siinä oli kaunis sorvattu pää. Mutta sellaisella vehkeellä virkkaillen ei kyllä saa aikaan kuin nivelrikon ranteeseen…

Harmaat baijerilaiset ovat siis saamassa kaveriksi petroolinväriset baijerilaiset. Puikot ovat puolta numeroa suuremmat ja myös sukkien koko kaikkiaan tulee olemaan isompi. Nämä ovat lahjasukat, tavoiteaikatauluna on valmistuminen jouluksi. En vaan voinut vastustaa kiusausta kokeilla, miltä se baijerilainen näyttää tässä ihanassa petroolinsävyssä. Sukkarintamalla on tulossa lisäksi vielä ne valkoiset yösukat…

Alpakkavillatakki etenee. Tylsin vaihe, eli vartalo-osan sileä neule on muutamaa senttiä vaille valmis. Tykkään ihan hirmuisesti tuosta alpakan neulepinnasta ja neuleen ihotuntumasta. Alpakkaneuleista ei tule edes kalliita, kun lanka on niin käsittämättömän riittoisaa.

Toisen Twiggyn aloittelin jo ajat sitten, mutta tämä on nyt edennyt vähän hitaasti. Voisin vähän ryhdistäytyä, sillä puuvillaisena Twiggy on todennäköisesti kesän hittivaate. Ja kyllä kai tuota vanhaa roosaa voi pinkkinä pitää, eli Project Spectrum -työnäkin tätä voisi edistää.

Supersockesta testasin tiheyttä, tuloksena supersöpö mallitilkku. Minulla on parikin sukkaideaa, jotka päätyvät puikoille varmasti ihan lähitulevaisuudessa.