Satunnaisesti joku neuleenretkale saattaa eksyä tuonne tyyliblogin puolelle, sen päivittäminen on huomattavasti kevyempää puuhaa. Tervetuloa sinnekin!

Ajauduin opinnoissa animaation ja erilaisten reaaliaikaisten animaatio/videoteosten pariin. Noiden tekeminen on työlästä ja neulominen samaan aikaan ei todellakaan onnistu. Neulomiseen käyttämäni aika on vähentynyt ehkä kolmannekseen aikaisemmasta.

Neulerintaman tapahtumaköyhyys on antanut minulle myös aikaa pohtia omia neulomuksiani… …ja huomaan, että neulepersoonallisuuteni on kaikkea muuta kuin ehyt. Kun kaivelen vaatekaappiani, huomaan että valtaosa omista neuleistani lojuu kaapissa käyttämättömänä. Nautin kyllä neulomisesta prosessina - mutta toisaalta haluaisin ehdottomasti toteuttaa vaatteita, joita oikeasti haluan itse käyttää. Tässä on kyllä todellakin skarppaamisen ja itsetutkiskelun paikka.

Pukeutumiseni on muuttunut aika lailla, elämänmuutos on johtanut siihen, että muodollinen pukeutuminen on enää harvoin tarpeen. Olen aina ollut vaatefriikki ja komeroon on kasautunut läjä kauniita materiaaleja, ihania värejä, erilaisia asusteita. Olen löytöretkeillyt omaan vaatekaappiin innolla - ja lievää surua tuntien kun osa omista neuleista ei koskaan päädy päälle.

Mitä sitten oikeasti käytän? Wenlan Chian neuleista osa on kovassa käytössä, etenkin Karate Sweaterin kaivan esiin tuon tuosta. Se oli päällä tänäänkin juhannuskauppareissulla, Suomen kesä kun on mitä on…

Palmikkoviittaa tulee käytettyä. Oikeastaan vasta keväällä keksin jujuja, joilla sen saa toimimaan. Viitta on niin massiivinen, että se suorastaan huutaa alaosaan pariksi jotain kevyttä ja ihoa myötäilevää. Muuten kokonaisuudesta tulee todella raskas. Trikoot tai niukat farkut ja tunika tai lyhyt hame ovat viitan parhaita kavereita. Haluan täydentää viittaa neulomalla vähän erisävyiset harmaat irtohihat yhdisteltäväksi viitan kanssa.

Iso ainaoikein huivi on ollut todella suosittu. Massiivinen on tämäkin, mutta niin saa ollakin. Olen ottanut huivista jotenkin tosi huonoja kuvia, oikeasti tällä saa talviasuun mukavaa särmää. Muitakin huiveja tulee käytettyä, ainakin satunnaisesti

Ohut kashmirtoppi on ajoittain käytössä, se on melko kiitollinen kerrostettava. Samoin Wenlan Chian topit. Jättikauluri oli talvella kovassa käytössä. Sukkia en käytä usein, mutta silloin kun käytän niin yleensä käytössä on itse neulottu villasukka. Butterfly-mekkoa en millään meinaa raaskia ottaa pukupussista, mutta periaattessa se kyllä sopii hyvin kerrospukeutumisfilosofiaani.

Ja siinäpä se. Pitää miettiä, mitä noille vähäisessä käytössä oleville tekisi. Purkuun tai kierrätettäväksi taitavat mennä, ne ovat kuitenkin vaatekaapissa melkoisia tilarosvoja.

Sivuhuomautus: nappikauppaahan tämä on, mutta silti haluan tehdä asiat oikein alusta lähtien.

No joo, juuri ennen joulua tuli kotiin pullukka kirjekuori, joka sisälsi arvonlisäveroa koskevan ohjauksen. Ohjausta on perusteelliset neljä sivua, mutta sisältö on kyllä tiivistettävissä vähän lyhyempäänkin.

Verotoimiston mukaan olen sähköisten palveluiden tarjoaja. Kotimaassa myydyt sähköiset palvelut ovat arvonlisäverollisia 22% ALV-kannan mukaan. EU:n sisällä myynti yrityksille katsotaan myynniksi ostajan maan puolella ja ALV Suomessa on silloin 0%. Jos myyn yksityishenkilölle, palvelun myyntimaaksi katsotaan Suomi ja ALV on siis tutut 22%. EU:n ulkopuolelle voin ohjeita myydä ilman Suomen arvonlisäveroa.

Jaahas. Jotenkin olin kuvitellut, että kyseessä on tekijänoikeuden alaisen aineiston myynti, jota koskee vähän toisenlaiset, kevyemmät verotuskäytännöt. Käytännössä tuo ohjauksen mukainen verotuskäytäntö tarkoittaa sitä, että minun täytyy miettiä myyntikuviota uudelleen. PayPal ilmoittaa armollisesti onko ostaja ”US” vai ”non-US”. Voi olla, että kiinteän maksun premium-palveluissa tietoa saa enemmän, mutta niiden hinnat ovat kyllä tällaisen nappikaupan ulottumattomissa. Ravelryssä on periaatteessa käyttäjien maatieto, mutta sitä ei ole talletettu ostotapahtumien listaan. Mieleen tulee kauppa-alustan vaihto (harmillista, Ravelry on edullinen, yksinkertainen ja toimiva) tai koko toiminnan lopettaminen.

Jos alkaisin myydä neuleohjeita postitse, olisin verotoimiston mielestä varmaankin postipalveluiden tarjoaja :-/.

***

Lätkäisin Reuniksen takaisin Blogilistalle, kun jaksoin viimein tutustua korjattuihin käyttäjäehtoihin. Moni palvelua vaikuttaa edelleen käyttävän, toivottavasti lisäys helpottaa jonkun lukijan elämää.

***

Ja sitten vielä vähän neuleasiaa. Olen haastanut itseäni neulomaan koko kevään pelkästään omasta lankavarastosta. Lankavarastoni ei ole mitenkään huikean kokoinen, mutta kyllä siitäkin tuntuu neulottavaa riittävän. Joitain lankoja on varsin haasteellisia määriä, jossain mielenhäiriössä olin aikanaan tilannut Colourmartista kaksi kartiota paksua 100% kashmiria. Liikaa pipoon. Pipon lisäksi siitä voisi saada tumput. Mutta kun en käytä pipoja ja hukkaan kaikki tumput.

Sattumalta näin jossain muotiblogissa kuvan hauskasta kauluri/hupusta, tuollaiset olivat ehkä muotia joskus… …ööö… …tosi kauan sitten. Mutta itse asiassa irtonainen savupiippukaulus näyttää taas silmään todella kivalta, etenkin kun kokoa on todella reilusti. Itse asiassa - tarpeeksi suuri ja joustavasta neuloksesta tehty versio sujahtaisi myös hartioiden päälle eräänlaiseksi miniponchoksi. Monikäyttöiset vaatteet ovat ehdottomasti minun juttuni, eipä muuta kuin silmukoita luomaan ja idea testiin!

Kuvassa näkyy (tassun lisäksi) kaulurin alkua. Lanka ei vielä näytä oikein miltään, tässäkin langassa on reilusti öljyä mukana. Kaulurin valmistui pikavauhtia kuutosen puikoilla ja nyt se on jo kuivumassa pesun jäljiltä. Ainakin lanka vaikuttaa nyt todella upealta, saapa nähdä toimiko itse idea!

Tässäpä mosaiikkia viime vuoden neuletöistä:

Vaihdos työelämästä koululaiseksi on ollut elämässäni positiivinen muutos. Toki matkaan mahtuu myös epäilyksen hetkiä ja taloudellinen toimeentulo huolettaa aina välillä. Yllättävän kivuttomasti olen kuitenkin sopeutunut pienituloisuuteen. Rahaa ei asuntolainan lyhennyksen, ruoan, bussilipun ja kuntosalikortin jälkeen juuri muuhun jää. Garderobi kierrättäen -projekti sattui siis oivaan saumaan. Lankavarastostakin olen tehnyt kivoja löytöjä eikä neulomistahtia ole tarvinnut hidastaa ainakaan sen takia, että langat loppuisivat kesken. Onneksi minulla on kotipuolella kouluprojektilleni 100% tuki ja pahan paikan tullen asiat kyllä järjestyvät. Osaankohan olla tästä tarpeeksi kiitollinen?

Minulla ei ole tapana tehdä mitään isompia uudenvuodenlupauksia. Muutokset elämässä ajoittuvat yleensä jotenkin muuten kuin vuodenkierron sanelemana. Mutta nyt kun olen päässyt pahasta työstressistä eroon ja tottunut uuteen elämäntilanteeseen, voisi olla hyvä aika pikku elämäntaparemontille…

Makoisaa uutta vuotta 2009 kaikille!

Hykerryttävä muotijuttu kaiken kaikkiaan. Ainoa miinus ingressin ”kutomablogeista”, Reuniksessa ainakin vaan neulotaan ja virkataan…

Tällä hetkellä on töitä puikoilla järkyttävä määrä - siinä mielessä on ehkä ihan hyvä juttu, että uusimmassa IK:ssa ei oikein ollut mitään neulottavaa. No ehkä tuo pikkuinen sininen paita vähän polttelee.

Haluaisin myös neuloa ihanan istuvan kashmirneuleen vähän tähän tyyliin, mutta pelkäänpä että tässä elämänvaiheessa tuollainen lankaostos on vähän turhan suureellinen sijoitus.

Meneillään on oikea kesäinen neulehulluus. Kun sain tylsäksi käyneen vihreän siksakkipaidan valmiiksi ja yhden projektin karanteeni siten raukesi, mikään ei ole estänyt aloittamasta uusia projekteja. Ja taas uusia. Tässä vähän koostetta.

Habu kashmirtoppi
Halusin tämän ihanan langan ehdottomasti vaatteeksi, jota tulee käytettyä paljon.

Olen tikutellut kolmepuolosilla olemattoman keveää ja kevyesti läpikuultavaa raitatekstuuria nyt topin vartalo-osan verran. Yläosasta olisi tarkoitus tehdä painijantopin mallinen. Tästä saattaa tulla oiva vaate kerrostettavaksi muiden ohuiden toppien kanssa.

Ruosteenruskea kietaisutoppi
Lahjanlangasta tekeillä oleva toppi on viittä vaille valmis. Tosin alareunan koristekaitale menee uusiksi, en ole tyytyväinen siihen, miten itsepäinen Muskat käyttäytyy ensiksi valitsemassani mallissa. Saapa nähdä, tuliko tästä käyttökelpoinen…

Vielä yksi Montego Bay
Jo ensimmäistä MB:tä vääntäessä haaveilin toteuttavani yhden Handmaidenin langoista. Originaalihan on Handmaidenin Sea Silk:iä - ja pidän kovasti siitä, miten langan värivaihtelut toimivat valmiissa huivissa. No toisinaan toiveet toteutuvat ihan itsekseen! Tapasin heinäkuun alussa Ravelry-tuttavan Kanadasta - ja sain tuliaisiksi ihanan kerän Handmaidenin Silk Maidenia!

Väri on kaunis turkoosi ja se muistuttaa värjäystyyliltään sitä lemmikinsinistä, jota originaaliin oli käytetty. Tästä tulee ihana. Kiitos, Carrice!

Changeling -kopio
Anthropologien neuleet inspiroivat aina välillä enemmän kuin neulelehtien mallit. Kun kaapista löytyy muutama kerä ihanaa alpakka-merinosekoitetta ja Anthropologie kaupittelee tällaisia suloisia pikkuneuleita jostain tylsästä akryylivillasekoitteesta toteutettuna, niin mitäpä siihen neuloja tuumaamaan…

Oliivilehtosukat
Ihana lanka inspiroi yksinäänkin! Priimasta saa nykyään Araucanian käsinvärjättyjä lankoja, ainakin alpakkaa, alpakkavillaa ja sukkalankaa. Sukkalanka Ranco (Ravelry) tuntuu ihanan pehmeältä - ja nuo lähes yksiväriset ovat todellakin minun makuuni.

Oliivin vivahde langassa houkuttelee punomaan neulepintaan köynnöksiä…

Raitahuivi Norosta
Lähdin sitten minäkin mattimyöhäisenä hullutukseen mukaan, kun Kureyonista löytyi kerta kaikkiaan puhutteleva väri. Yhdistelmässä on voimakasta turkoosia, limenvihreää, ruskeita, harmaata ja mustaa. Huivi on tulossa lahjaksi, mutta saapa nähdä pystynkö luopumaan!

Amazon yllätti paketilla, olin tilannut Nicky Epsteinin Crocheting on the Edgen ennakkotilauksena. Ja oikein hyvältähän tämä näyttää.

Toisin kuin Knitting on the Edgessä kaikista malleista on kaaviopiirokset. Kokonaisia projekteja on kirjassa tuttuun tapaan muutama.

Pyörylöistä koottu huivi/poncho on aika näyttävä - ja tuo pikkuinen hartianlämmitin olisi aivan erinomainen syy törsätä Swarowski-kristalleilla koristeltuun silkkilankaan. Vai?

Tallinnassakin tuli pyörähdettyä. Tuntuu siltä, että vanhakaupunki on ennestäänkin täydempi pelkkää matkamuistomyymälää.

Eesti Käsitööstä ostin pari vyyhteä virolaista villaa…

…ja Virukeskuksen alakerran lankakaupasta Katian paksua yksisäikeistä villaa. Virolainen villa tuntuu minusta oikein kivalta, sääli, että värivalikoimat olivat tosi niukkoja. Olisin kaivannut selkeitä, kauniita värejä kirjoneuletöihin. Nämä päätyvät todennäköisesti sukiksi. Paksuvilla taas hinkuu selvästikin Twinklehuiviksi.

Navigointi vaatii vähän kekseliäisyyttä, kaikki osiot eivät edes toimi ihan samalla logiikalla. Mutta kun pääset ohjeen kuvaussivulle, itse ohje löytyy PDF:nä kuvakkeen takaa, ks. kuva.

Peterhofin pinta on upea - mutta ehkä vähän arveluttaa tuo yläosa, ei näytä kovin istuvalta.

Strawberry hill on kyllä upea. Melkein tekisi tämän takia hankkia koko kirjanen.

Norahin neuleet tapaavat olla upeita myös käytännön toteutuksina. Aina välillä käyn tekemässä pikku Norah-kierroksen ja ihailen Vilman aurinkoista Astridia, Jatan kirpeää Bubblea, kalevalatyylisiä palmikoita Nastin Turbulencessa, Woolforbreakfastin Tweedy Aran Cardigania, Shutterhoneyn Kukkaa (toinen, sidottuna), Another Shopgirlin Capechoa, Filambullen Basalt Tankia (kivasti muokattu vähän helpommin käytettäväksi), Goticsin Cabled Coatia…

***

Pakko vielä liittää linkki aivan ihastuttavaan huiviin, vaikkei tällä mitään tekemistä Nooran kanssa olekaan. Mutta otsikon teemaan sopii kyllä!

Tuon takia voisi jo unohtaa oman kolmiohuiviallergian. Tai sitten tekis sen neliskanttisena =)

Malli on kyllä ihana. Voisi alkaa keräillä vaikka silkkipaloja vastaavaan viritelmään.

Toinen on ollut suunnitelmissa jo useampia vuosia…

Tuo mekko on niin näköinen! Sopisi vielä hyvin tähän ajankohtaan, kun SATC the Movie on tulossa pikapuoliin teattereihin. Ne vaatteet :-P…