Ja tässä vielä yksityiskohta ompeluprojektista, jonka meinaan julkaista täällä piakkoin…

Mutta aivan lähiaikoina luvassa on työn hedelmiä, Ophicleide on ollut testineulottavana - ja lisäksi testineulonnassa on kaksi sukkamallia. Niistä toinen on aikaisemmin esitelty Harlekiini, ja toinen sitten tämä:

Toinen sukka on vielä puikoilla, testaan ohjeen itsekin. Olen molempiin sukkamalleihin oikein tyytyväinen, ainakin omista lähtökohdista arvioiden. Käytän villasukkia
a) talvisin kotona
b) talvikenkien sisällä lämmikkeenä.
Koska useimmat talvikengistäni ovat melko sirorakenteisia ja istuvia, ei sukka saa olla liian paksu - ja esim. palmikkomallit lisäävät sukkiin massaa ihan liikaa (vaikka tykkään kyllä palmikkosukkien ulkonäöstä, kotikäyttöön täytyy joku pari vielä tekaista). Molemmat mallit on suunniteltu nimenomaan hyvää istuvuutta ja mukavan ohutta tuntumaa ajatellen - uskoisin, että niistä on iloa myös neulojille, jotka käyttävät villasukkia näkyvinä asusteina hauskojen kenkien kanssa.

Ophicleiden ohjeeseen on tulossa kaksi hihavaihtoehtoa, aikaisemmin nähty lyhyt versio ja 3/4 pitkä, kevyesti hihansuusta koottu versio.

Kirjanmerkkihuivi valmistui - ja tämä on kyllä ihana! Se somistaa hauskasti harmaan ”sarkatakkini”. Tämänpäiväinen sää oikein ivasi kuvausyrityksiäni. Aamulla aurinkokin pilkahteli, mutta kun tokenin sunnuntaiaamun tokkurasta ja pitkään nukkumisesta, päätti valo paeta maailmasta tilapäisesti. Kuvailin kirjanmerkkihuivin ja japanilaissukat sadekuuron aikaan… …kuvista tuli tavallista huonompia.

Joitain neuleita on kiva tehdä ihan puhtaasta neulomisen ilosta. Kun ystävä ihastui Butterfly Dress:iin, riitti tuo yllykkeeksi uuden aloittamiseen. Ylellinen ja miellyttävästi neuloutuva materiaali (ei puhuta purkamisesta, eihän), pikkuruisten lasihelmien kanssa pelaaminen, vekkuli helmapitsimalli ja ihastuttavat viimeistelyt jäivät mieleen niin mukavana neulomiskokemuksena, että toistan sen mielelläni uudelleen. Sain myös hyvän tilaisuuden kokeilla Garnstudion Kid Silk:iä. Vaikuttaa yhtä ihanalta kuin Rowanin vastaava, erona on lähinnä löyhempään kiedottu kerä - joka itse asiassa pitää langan kukkeampana. Helmapitsin alemmassa osassa kokeilen Rowanin Kid Silk Nightiä, hopeinen väri ja hopeinen tehostelanka ovat kyllä kiva yhdistelmä.

Olen suhtautunut melkoisen vakavasti tuohon Garderobi kierrättäen -haasteeseen. Kotikäyttöön oli hankittava mukava trikoomekko, kun aikaisempi suunnilleen hajosi liitoksistaan. Ja talvitakki oli pakko-ostos, joka olisi oikeastaan pitänyt tehdä jo viime talvena. Olenpa kuitenkin iloinen, että en tehnyt, tuo Acnen ”sarkatakki” on juuri sellainen vaatekappale, jota kaipasinkin. Minimalistinen, muunneltava (hauska irrotettava kaulus), helposti yhdisteltävä ja lämpimämpi kuin edellinen, melko ohut villakangastakkini. Aikaisemmallekin takilleni voin pelastaa lisäkäyttöaikaa ompelemalla siihen uuden vuorin. Jos vain saisin aikaan…

Kirpparikäyntejä en ole kuitenkaan lopettanut kokonaan ja sieltä saakin jotain tarpeellista tarttua, jos on tarttuakseen. Nyt löysin Hakaniemen UFF:ista ihanan puuvillasamettisen Tuomi-tuotteen hameen, joka on lähes iskemättömässä kunnossa - hinta 8 euroa. Lämmin ja hauska vaate! Pituutta ajattelin aluksi muuttaa, näin pitkä A-linjainen hame on melko vaikea - mutta kun kokeilin vaatteen yhdistelemistä ihastuin kuitenkin tähän hauskaan vintage-henkeen, joka suurelta osin syntyy hameen pituudesta. Jos olisin ylävartaloltani sirompi, pukisin hameen ehdottomasti tiukan ohuen villapoolon, leveän vyön ja korkokenkien kanssa. A-linjainen jakku ja pitkät käsineet ovat ehkä paras yhdistelmä omalle vartalotyypilleni kaikista sovitetuista vaihtoehdoista. Tätityyliä, jossa on mukana vähän huumoria ja vähän vanhanajan charmia.

Kirppareista olen tykännyt aina - mutta loppujen lopuksi ostelen niiltä vaatteita aika vähän. Jostain syystä ostoskontrollini pelaa kirpputoreilla todella hyvin. Johtuneeko siitä, että minulla on kirpputoriostoksiin liittyviä periaatteita, joita on sekä hauska, että helppo noudattaa. Välttelen ns. vintageliikkeitä, joissa hyvällä maulla tehty ”esikarsinta” tuppaa nostamaan vaatteiden hintoja. Suosin ”kansankirppikisiä”, Helsingissä käyn ainakin UFF:eissa, Fida-kirppiksillä, Valtterissa ja kesällä Hietalahdenrannassa. Etsin vaatteita, jotka ovat hyvistä materiaaleista ja hyvässä kunnossa - sekä mielellään sopivan kokoisia. Halvan vaatteen korjausmuutokset jäävät helposti tekemättä.

Iso osa kirpputorivaatteista on melko murheellista tavaraa - ja jotenkin tuntuu, että keskimääräinen laatu huononee vuosi vuodelta. Tällä hetkellä tangot tuntuvat notkuvan 90-luvun viskoosirättejä ja polyester-joustohameita/housuja kaikissa mahdollisissa sateenkaaren väreissä. Mutta onneksi kohdalle sattuu helmiäkin - ja ajoittain jopa oikeassa koossa.

Tämä hame taitaa kiilata suosikkilöytöjeni joukkoon. Valokuvasin pari muutakin ihanuutta: käärmeennahkaisen pikkulaukun bongasin muutama kesä sitten Hietalahdenrannasta ja värjätyn lyhyen kaniturkin ostin kympillä Valtterin loppukahinoissa (myymättömiä vaatteita saa viimeisen aukiolotunnin aikana usein todella pilkkahintaan). Sivuhuomautus: en todellakaan kannata turkistarhausta, mutta turkisvaatteiden kierrättäminen on mielestäni enemmän kuin suotavaa. Turkis kestää oikein käytettynä useamman sukupolven kulutusta - ja on biohajoava materiaali.

En ole ollut kovin innokas sukkien neuloja. Osittain tämä johtuu varmasti siitä, että olen aina kuvitellut villasukkia olevan tasan tarkkaan sitä tiettyä perusmallia. Mutta onneksi suomut ovat pudonneet silmiltä, internetin loputtomat tietolähteet avautuneet ja kansainväliset neulekirjat ja lehdet tulleet ulottuville (miten niin - olen neulonut pimeältä 80-luvulta saakka…). Onhan niitä kivojakin sukkia neulottavaksi! Sukka on oikeasti mukava välipalatyö ja kulkee kätevästi mukana vaikka käsilaukussa.

Ja Socktoberfestailua siis! Nämä baijerilaiset pitäisi saada jouluksi valmiiksi. Aika puhaltaa bambupuikoista pölyt ja käydä hommiin.

Aloitin joku aika sitten Embossed Leaves -sukkia. En päässyt silmukoiden luomista pidemmälle, sillä olin ajatellut opetella yhdellä pyöröllä neulomista ja justiinsa silloin ei vissiin pinna venynyt opetteluun. Mutta nyt näyttää jo hyvältä. Pari kierrosta oli tuskailua luikeroivan puikon kanssa ja sitten hoksasinkin, miten venkulaa pitää tässä systeemissä käsitellä.

Ja olisihan tuota sukkalankavarastoa. Tämä harmaa Regia Silk on SNY-paketista. Paketissa oli mukana baijerilaisten ohje, mutta en taida kolmansia… …ainakaan ihan äkkiä. Haasteena on ollut tarpeeksi kauniin mallin löytäminen näin ihanalle langalle. Mutta nyt taisi löytyä. Woolgathering: Mad Color Weave, tarkoitettu oikeastaan monivärilangalle, mutta minusta toimii ehkä jopa paremmin yksivärisenä.

Nurisin tuossa edellisessä postissa noista yksinkertaisista pitsineuleista, mutta yksinkertainenkin voi olla niin yksinkertaista, että se oikeasti on yksinkertaista (… :-D). Knitting Lingerie Stylestä löytyy pitsisukat, jossa pitsimallikerta on kokonaiset kaksi riviä ja toisella neulotaan vain sileää. Nämä voisin tehdä tästä vaalean sinivihreästä paimenen sukkalangasta. Jujuna projektissa on se, että sukka neulotaan kärjestä alkaen. Tätäpä en ole aikaisemmin kokeillut.

Ja sitten olisi varastossa lisää Shepherd Sock -lankaa, monivärisenä. Ja sitten pitäisi löytää kaunis monivärilangan kanssa toimiva sukkamalli. Tykkään kyllä Jaywalkereista, Monkey-sukista ja Pomatomuksista, mutta etsiskelen ehkä jotain vähän harvinaisempaa. Jos ei löydy, niin joku noista lähtee. Vinkkejä otetaan vastaan!

No oikeasti en toki kuvittele koko tätä kasaa työstäväni lokakuussa…

Ja mitenkäs epäväri-ihminen sitten sovittaa tällaisia muuhun vaatetukseen? No kirkas sininen toimii kauniisti myyränharmaan kanssa ja myös jotkut ruskean sävyt näyttävät sen rinnalla hyvältä. Ja farkkujen kanssahan toimivat kaikki värit…

Malli on ainakin vanhoille lukijoille tuttu: Wenlan Chian Tea Rose Halter kevään IK:sta. Keltainen teeruusu on saanut ihan kohtuullisesti ulkoilutusta tänä kesänä valkoisen hihattoman paidan tai ihonvärisen spagettiolkaintopin päällä.

Väripläjäyksen vastapainoksi myös harmaa näyttää silmään hyvältä. Säärystimet valmistuivat. Lankayhdistelmä on ihana (OnLine Kim + Kidsilk Haze), mutta ihan 100% tyytyväinen en ole. Normaalisti en sukkapuikoilla tee minkään näköistä näkyvää tiheysvaihtelua puikkojen vaihtumiskohtaan, mutta tämä lankayhdistelmä oli niin liukas, että ikävä jälki on koko säärystimen mitalla. Onneksi ovat lähinnä kotikäyttöön.

Mies sai lahjaksi tällaiset kynsikkääntapaiset. Näyttävät tosi kivalta shortsien kanssa, muutenkin oikein kauden ykkösasuste :-D.

Kidsilkin jämät päätyvät kovaa vauhtia säärystimiksi yhdessä OnLinen Kim:in kanssa. Kimiä olen ostanut Vihreästä Vyyhdistä muutaman kerän ihan kokeeksi. Tällaista lankashoppailua en yleensä harrasta, mutta pehmeän merinovillan ja silkin kosketus käteen oli tuolla kerralla vastustamaton. Malli ja idea lankojen yhdistämisestä kirjasta Last Minute Knitted Gifts. Omiin säärystimiini tulee tosin kantapäälle aukko. Eri sävyiset harmaat yhdistyvät todella kauniiksi ja ylelliseksi neulepinnaksi.

Jotain uutta sinistäkin on puikoilla, mutta palataan siihen myöhemmin.

Australiasta lähettivät Jo Sharpin mallikirjan ja saan todella pidellä itseäni suitsista, että en syöksy saman tien ostamaan lankoja tähän. Bongasin kirjoneulemallin Flickrissä miesten neuleessa, mutta Pujoliivi mokoma tunki tuota naisten mallia näytille.

Mutta ei vielä. Vähintään kolme työtä valmiiksi ja vasta sitten uutta lankaa!

Marimekon Tantsua oli varaston kätkössä sopiva pala vuoreksi. Metallivetoketju piti käydä ostamassa lompakkotaskun pitimeksi. Kunnon laukussa on ehdottomasti suljettava lompakkotasku ja kännykkätasku!

Huomasin Rowanin sivuilta, että Romantic Style -kirjasta löytämälläni Lace Shawlilla on kuvaavampikin nimi: River Shawl. Ja tuolla haulla löytyi melko monta upeaa toteutusta, esim. tämä tai tämä. Yksi kokonainen mallikerta on nyt omassakin huivissani valmiina, nyt toimii tämäkin matkakäsityönä.

Lanka ihastuttaa minua vähä vähältä yhä enemmän.

Kumman otan mukaan työmatkalle? Matkustusaikaa on seitsemisen tuntia - taidan ottaa molemmat…

Oikein kivannäköinen, yksinkertainen neule, toimisi ihanasti nudesävyisenä. Tuskinpa kuitenkaan toteutan tätä, sillä tuo kaulus on kyllä näin paksussa neuleessa epäkäytännöllinen ja kauluksen takia neule ei sovi sellaisenaan ulkoiluun.

Tosi viimeistellyn näköinen palmikkoneule, tykkään, kun palmikot ja joustin liittyvät sulavasti yhteen. Olisiko kuitenkin vähän liian tätimäinen malli? Hyvä ulkoiluneule kumminkin.

Tämä palmikkoneule olisi himpun nuorekkaampi. Kaulukseen en varmasti toteuttaisi tuota hassua lovea. Aika kiva…

Uih! Jos lanka olisi valkoista, tämä hupparineule olisi ykkösvalinta. Saattaisihan tuo toimia nudenakin. Pikkuisen hihoihin lisää pituutta.

Varmaan pakko tehdä tämä laukku. Ihana!