No niin. Sain sitten kerän Eskimoa lisää ja laukun harva läppä nielikin yllättäen kerän lähes kokonaan. Valokuvailin tekelettä kokoonkursittuna, ja eihän se kovin hyvältä näytä…

Hirveän kokoinen lörppä. Läppä näyttää karsealta. Saumat rumilta, ne on ommeltu väljästi uloimpaan lankaan, ettei niistä tule liian paksut. Ja olkahihna on kilometrin pituinen, laukku roikkuu polvissa.

No, tekele on nyt pesukoneessa ja odottaa kuoriutumista perhoseksi. Tämä on ensimmäinen huovutustyöni ja kyllä jännittää! Panin laukun sisälle yhden käsipyyhkeen helpottamaan kiinnihuopumista. Sen lisäksi koneessa on toinen käsipyyhe parantamassa pinnan huopumista.

Ja lankojakin tuli ostettua. Ihastelin hetken aikaa ihan sukkalangaksi tarkoitettua merino-silkki-polyesterisekoitetta - ihanan pehmeää - kunnes iskin silmäni mallitilkkuun. Tilkku oli nukkaantunut hypistelystä melko pahasti. Koska aikeena on jossain vaiheessa tehdä tosi työläät baijerilaiset, on langan parasta olla kestävää. Langaksi valikoitui sinänsä tylsää Schoeller Stahlin superwash-villaa. Villasukanharmaana, tietenkin!

En muuten ole erityisen innostunut sukanneuloja, kovin monta paria ei ole tullut tähän saakka väännettyä. Mutta tuo malli on niin kertakaikkisen viimeistellyn ja hienon näköinen, että nämä sukat on pakko tehdä!

Eikä siinä muuten vielä kaikki lankaostokset *punastuu*. Kassissa on myös vaaleanharmaata ja luonnonvalkoista Muskatia. Minulla on mielikuva, että olen neulonut tästä jotain joskus vuosia, vuosia sitten, lanka on tainnut olla jo melko pitkään markkinoilla… …ihana lanka ja paljon kauniita värejä. Joku lukija saattaa arvata, mitä tästä voisi olla tulossa…

Tunnustusten luolassa -teemamme jatkuu. Kävin myös postissa. Kauhavan Kangas-Aitta on lähettänyt minulle kuusi kerää Melliä. Ja sitten postissa oli Peter Høegin Hiljainen tyttö. Joka puolestaan oli ihan sivuhankinta, kun tuli tilattua Melanie Falickin Handknit Holidays… …ei lisää lankoja eikä kirjoja tähän talouteen vähään aikaan!