Olen edelleen innokas kokeilemaan Noron lankoja, yksinkertaisen raitahuivin idea on viehättänyt jo pitkään. Ja kun ystävä ihasteli äidin sukkiin käyttämääni Silk Gardenia, niin siitähän se sitten lähti.

Tämä Kureyonin väri #183 on kyllä kerrassaan herkullinen. Upeita ruskeita, mustaa, harmaata, limeä, turkoosia, vihreää. Pitkähköön (enpä muistanut mittailla) huiviin meni lankaa neljä kerää. Väreissä oli taas vähän sovittelemista: yhdessä kerässä oli tälläkin kerralla solmu, jonka jälkeen lanka jatkui ihan eri värikohdasta. Onneksi en ostanut kaikkia keriä kerralla, oli vähän liikkumavaraa. Pikkuinen nyssykkä lankaa jäi ylikin sovittelujen takia. Kureyon on miellyttävää neulottavaa - ja karheahko täysvilla pehmenee huomattavasti pikaisessa hoitoainekylvyssä. Oikein kelpoisaa huivimateriaalia!

Nykyisin huomaan pohtivani yhä useammin, mihin noita Noroja voisi käyttää. Voimakkaat väriyhdistelmät ja pitkät väriliu’ut ovat melkoisia haasteita - mutta kun kaikki sattuu kohdalleen voi lopputulos olla niin kaunis.

Tänään meinasin Akateemisessa itkua vääntää, kun Vogue Knitting oli myyty loppuun. Onneksi kokosin itseni ja sukelsin Stockmannin lehtiosaston puolelle. Haukkana havaitsin jo pitkältä käytävällä, että VIIMEINEN KAPPALE pyörii parhaillaan jonkun hajamielisen selailijan käsissä. Keskitin kaikki tahdonvoimani ja ihmeen kaupalla selailija laski lehden hyllyyn - josta sitten sieppasinkin sen valoa nopeammin. Selailijaparka tuskin vieläkään tietää, mitä lehdelle oikeastaan tapahtui…