En tajua, miksi en muistanut aloittaneeni viime kesänä hellehametta itselleni vieraissa väreissä. Väreissä, jotka sopivat täsmälleen Project Spectumin tämän vuoden ekaan jaksoon:

Hametta oli muutama raita valmiina, loppu valmistuikin yhdeltä istumalta, vielä pitäisi jostain kopsaista palanen puuvillavoileeta vuoriksi.

Muistan kyllä nyt oikein hyvin, mistä idea on lähtöisin. Selailin (jälleen kerran) Style.com:ia ja törmäsin tähän:

Käytän aika paljon muotikuvia inspiraation lähteenä. Sinänsä tuossa edellisessä kuvassa on aivan mahdoton vaatetus omalle vartalotyypilleni, mutta siitä huolimatta siinä oli minusta idean siementä. Oranssi ja pinkki näyttivät herkullisilta yhdessä (vaikka tykkäänkin itse oranssimmasta, tuo on melkein keltaista), leveät raidat ovat kuosina mukavan reilu vastakohta tyttömäisille väreille. Ja näiden värien yhdistäminen beigeen ja ruskeakuvioisiin kenkiin näyttää minusta odottamattomalta - ja erittäin hyvältä.

Ensiksi mietin juhlamekkoa, johon soveltaisin samoja ajatuksia. Mutta en ollut ompelutuulella ja toisaalta kaappini pursuaa juhlamekkoja, joilla on loppujen lopuksi käyttöä aika vähän. Päätin arkipäiväistää konseptia reippaasti ja kun törmäsin tutussa Mandarin Petitissä houkuttelevaan oranssiin ja pinkkiin oli ratkaisu aika selvä. Hameessa on kevyt A-linja, joka pukee omaa varttani hyvin. Lyhyt se kyllä on, sillä kesällä säärten on tarkoitus saada vähän aurinkoa. Ja se toimii myös toppina…

Mallineulekirjat - joista jo aikaisemminkin taisin vaahdota - tulivat Japanin Amazonista ennätysajassa ja kotiin kannettuna, en ole vaan ehtinyt kirjoja aikaisemmin valokuvailemaan. Olen aivan myyty. Siis nää on niin hienoja!

Verot ja tullimaksutkaan eivät kirjoissa helposti tule vastaan, kirjojen alv:han on 8% ja maksuun verot menevät vasta kun summa ylittää kympin. Tuo neljän kirjan nivaska kotiin kannettuna maksoi vähän yli 60 €. Jos olisin tiennyt, kuinka hyviä japanilaiset neulemallikirjat ovat, en ehkä olisi muita koskaan ostanutkaan.

Kirjoista löytyy perusneulepintoja, tutunkin näköisiä. Ero länsimaisiin kirjoihin on se, että isokokoisia (siis silmukkamäärältään), yksityiskohtaisia kuvioita on todella paljon. Näissä kuvioissa usein yhdistellään palmikoita ja pitsipintaa, lopputulos on usein yhtä aikaa keveä ja kolmiulotteinen. Kierrettyjä silmukoita on paljon!

Pitsipainotteisen kirjan mallit ovat yksinkertaisimmasta päästä ja samasta teemasta on lukuisia variaatioita. Myös muut kirjat harrastavat samaa pienemmässä mittakaavassa - variaatiot ovat usein myös helposti yhdisteltävissä samaan neuleeseen.

Tässä kuvassa näyttäisi olevan minulle ennestään tuntematon tekniikka. Vaikuttaa vähän siltä, että kuviotaustan silmukat on neulottu kahdella langalla. Kuvion kohdalla sitten toinen lanka nostetaan eteen ja sillä neulotaan kuvioaihe - taustalle jäävällä langalla neulotaan sileää nurjaa. Jännää!

Vielä pikku lankap***opläjäys loppuun: Vihreään Vyyhtiin oli tullut kaunista silkkiä muutamaa väriä, minua puhutteli eniten luonnonvalkoinen (joo, tylsimys, tiedetään… …tässä postissa on muuten väriä jo puoleksi vuodeksi tähän blogiin). Lanka on unelmanpehmeää, kiilto sekoittuu mattaisempiin säikeisiin, kierteen tiukkuus ja langan paksuus vaihtelevat vähän. Minulla on jo aika selkeä mielikuva siitä pikkuneuleesta, joksi tämä on muotoutumassa…

Ai niin, Selman suomenkielinen ohje on ihan viittä vaille valmis, julki varmaan pääsiäisen pyhinä!