Selma on melkein valmis. Jos bukleelangalla ompeleminen ei olisi varsin hidasta hommaa, niin tässä postissa olisi jo kuvia valmiista viitakkeesta.

Olen muutamastakin blogista lueskellut meemiä suosikkilangoista - ja minulla on hämärä aavistus siitä, että joku taisi heittää pallon minullekin. En vaan millään enää löydä alkuperäistä viittaajaa kommenteista enkä viittaavista linkeistä. Mutta kokeillaan silti!

Viisi suosikkilankaa ei ole ihan helppo valinta. Lapsuuden ja nuoruuden asuin pikkukaupungissa ja vaikka siellä lankakauppa olikin, niin melko Novitavoittoinen oli valikoima. Vasta aikuisiällä olen päässyt kunnolla lihaisten patojen… …eikun kunnollisten lankavalikoimien saapuville. Novitalla on kyllä muutama ihan kiva peruslanka, Tennesseestä tykkään ja hinta on siinä kohdallaan, Seiskaveikkaa on tullut neulottua paljon ja aikanaan Floricaa sekä jotain paksua, miellyttävää merseroimatonta puuvillaa. Mutta Novitan suppeat väripaletit saavat minulta sapiskaa. Inhoan myös tuota trendiväriajattelua - ihan kuolleena syntynyt ajatus, että värit häviävät YHDEN kauden jälkeen valikoimasta ja korvautuvat uusilla. Ymmärrän kyllä väripalettien vähittäisen uudistamisen. Ei siis Novitaa lempilankojen listalla. Mutta itse listaan!

Islanninvillaan olen perin pohjin ihastunut ja Menitassa on hyvä valikoima Álafossin Lopia, paksumpaa ja ohuempaa. Langassa on upea värivalikoima värjäämättömistä lammassävyistä utuisen kauniisiin pastellisävyihin, kirkasta ja murrettuakin löytyy. Liian tiukkaan neulottuna islanninvilla on kuin karheaa peltiä, mutta oikea neuletiheys ja vähän pesua sekä pitoa, niin langan oikea luonne paljastuu. Neulepinta ei juurikaan nukkaannu, vaikka lanka on löyhäkierteistä yksisäikeistä. Miehelle vuosia sitten neulottu kirjoneule on edelleen kuin uusi. No kuva on jo kohta vuoden vanha sekin, mutta neule näyttää edelleen samalta…

Tykkään puuvillalangasta ja ehdoton suosikki on Garnstudion Muskat, kauniisti merseroitu pehmeäkiiltoinen lanka. Tätä olen neulonut kilokaupalla ja neulon varmasti myös tulevaisuudessa. Garnstudion värivalikoima on todella kaunis ja peruslangoissa laaja. Joku muukin Garnstudion lanka voisi helposti olla suosikkilistalla (Alpaca, Eskimo).

Joku on ehkä saattanut huomata, että Colourmartin lankoja on blogissa näkynyt tuon tuostakin. Colourmartilta on vähän vaikea nimetä yksittäistä suosikkia, kun valikoima muuttuu koko ajan. Toisin kuin Novitalla vaihtuvuuteen on hyvä syy, Colourmart myy laatukehräämöjen vaateteollisuudelle tarkoitettujen lankojen jäännöseriä. Ylellisten materiaalien ja kohtuullisten hintojen takia valikoiman vakioisuuden mukavuuksista voi tinkiä. Colourmartin kashmir-silkkisekoitteet ovat ehkä parhautta - kauniita värejä ja ylellistä tuntua erittäin kohtuulliseen hintaan. Valmis neule sopii hyvin sekä kesä- että talvikäyttöön. Käyttökokemukseni näistä langoista on toistaiseksi varsin lyhyt, mutta kaikki tekeleet ovat olleet niin mieluisia, että niitä on tullut sekä pidettyä että pestyä!

Perusvillalangoissa voiton vie varmaankin Rowan. Pure Woolia saa kolmen vahvuisena ja värit ovat kauniita, ihanaa on myös suorastaan pinkeän joustava 4 Ply Soft.

Kidsilk Hazeen olen tutustunut vasta viimeisimmän vuoden aikana, mutta se kiilasi kyllä suosikkilankojen joukkoon. Kidsilkistä saa upeaa pitsiä ja kaunista neulepintaa, tiheyttä vaihtelemalla tunnelma muuttuu tosi paljon. Se sopii myös hyvin neulottavaksi yhdessä toisen langan kanssa. Upeat värit! Ainoa miinus on hinta, onneksi lanka on sentään riittoisaa! Täytyy kyllä sanoa, että odotan paljon Garnstudion kidmohair-silkkiseokselta!

Listalle en päästänyt mitään sellaista, josta ei ole sekä neulonta, että käyttökokemusta. Vaikka Koigun KPM:ään ihastuinkin, en vielä ensimmäisten Koigusukkien kahden käyttökerran perusteella osaa sanoa, onko lanka hintansa väärtti. Värikartta on kyllä ainutlaatuinen! Mitään kovin eksklusiivista ja vaikeasti saatavaa en myöskään halunnut listalle, vaikka varmasti miellyttävimpien neulontakokemusten listalla on käsinvärjättyä ja käsinkehrättyä. Kotimaisten lankojen puute listalla surettaa. Nyt olen tosin kovasti toiveikas, sillä tilailin Vuorelmalta ensimmäistä kertaa - erityisesti villapellava Vilpertti vaikuttaa lupaavalta tuttavuudelta. Miksi näitä ei ole hipelöitävänä missään päin Helsinkiä? Pirkkalangan värikartta on puhutellut aina, mutta itse langan rakenteesta ja tunnusta en pidä aivan tarpeeksi.

***

Kirjojakin on tullut ostettua.

The Best of Vogue Knitting Magazine on pikkuisen sekalaisen oloinen sillisalaatti lehden artikkeleita vuosien varrelta, aiheet vaihtelevat neulontatekniikasta neuleiden huoltoon, koiperhosten häätämiseen (!) ja suunnittelijaprofiileihin. Itselleni kiinnostavinta sisältöä lienee artikkelisarja neulesuunnitteluprosessista ja useat hyvät artikkelit neuleiden mitoituksesta. Kirja ei ole mitenkään johdonmukainen rakenteeltaan eikä välttämättä sovi perusopaskirjaksi aloittelevalle neulojalle - ainakaan yksinään. Mutta kansien väliin mahtuu kyllä luettavaa kaiken tasoisille neulojille.

Ja kannen päällä on vähän Kidsilk-iteraatiota…

Olen kyllä päättänyt himmailla neulemallikirjojen ostoa, mutta Wenlan Chian kirjojen kohdalla on täysin sallittua tehdä poikkeus. Twinkle’s Weekend Knits ei ehkä iske aivan Big City Knits:in tavoin, luulen kyllä että osa miedommasta vaikutuksesta johtuu yksinkertaisesti siitä, että ensimmäisellä kerralla Chian paksut neuleet olivat niin kertakaikkisen tuore konsepti. Toisessa kirjassa on paljonkin toteuttamiskelpoista, suosikkejani ovat

Borealis Sweater, Shopping Tunicin pitkähihainen isosisko. Jotenkin juuri nuo kuvan värit houkuttelisivat kovasti!

Cloudburst Cardigan, tämän voisi toteuttaa jostain kauniin rauhallisesta Big Woolin sävystä.

Horizon Tunic, olisi varmasti käyttökelpoinen kevätneule.

Lopuksi täytyy vielä todeta Wenlan Chian kirjoista yksi itseäni erityisesti miellyttävä piirre. Valokuvat ovat kirjoissa kautta linjan hyvälaatuisia ja kauniita, sekä mielenkiintoisesti stailattuja. Kuvissa ei kuitenkaan unohdeta pääasiaa, eli itse neuletta, malleista saa yleensä oikein hyvän käsityksen jo peruskuvituksesta. Joskus voi tietysti käydä kuten tuon Horizon Tunicin kanssa, vaikka kuva itsessään on ihan hyvä, niin layoutratkaisu upottaa neuleen kirjan taitteeseen. Onneksi tässäkin kirjassa on kaikista neuleista mukavat pikkukuvat tasaisella alustalla kuvattuna ohjeen yhteydessä!

Viimeistään tuosta saa hyvän käsityksen mallista. Tällaisen kuvakäytännön soisi olevan yleisempääkin mallikirjoissa!

Pienenä miinuksena se, että valikoimaan on päätynyt luvattoman paljon kaulahuiveja - eipä silti, huivit ovat suosikkiasusteeni…