Kävin vähän läpi lankavarastoa - ja enpä oikeastaan ihmettele, että punaisia, pinkkejä ja oransseja lankoja jäi laihasti haaviin. Nuo värit nyt eivät vaan oikein kuulu tähän värirajoittuneeseen henkilökohtaiseen palettiini.

No, kun käsitettä ”pinkki” ja ”oranssi” tulkitaan laajasti, niin jotain sentään löytyy Project Spectrumin ekaa jaksoa varten. Mitään en aio nyt ostaa, pikemminkin tavoitteena on tyhjennellä lankavarastoa…

Ihkuja lankoja kumminkin. Persikka-pinkki on tietty Kidsilk Hazea ja sitä on useampi kerä. Pölyisen vanhan ruusun väriset kerät ja kartio ovat Colourmartin ohuenohutta kashmirsilkkiä. Lankaa on kartiolla viisi ja puoli kilometria, nelinkertaisenakin siitä pitäisi syntyä pitsineuloksinen toppi, joka mielessä jo kangastelee. Viileän pinkki kartio ja luonnonväriset, aavistuksen punertavaan vivahtavat kerät ovat Colourmartia nekin. Luonnonvärinen on jo päättänyt tulevaisuudestaan, siitä tulee Chelsea cardigan - Wenlan Chian Twinkle’s Big City Knits:istäjälleen kerran. Tuolle mansikkapirtelön väriselle kartiolle ei vielä ole mitään suunnitelmaa.

Silloin kun suunnittelen neuleita omasta päästäni, minulla on kyllä tapana luonnostella jotain - ihan vaan, että neuleen rakenne jäsentyy ja mittasuhteet hahmottuvat paremmin. Mutta piirrokset syntyvät tyypillisesti kuulakärkikynällä milloin mihinkin lehdenkulmaan - kiire päästä neulomaan tietty.

Hyvä päätös voisi olla luonnostella systemaattisemmin ja huolellisemmin. Lankakuvauksen jälkeen ryntäsin piirrustuskamojen hautausmaalle ja onneksi sentään kaikki mustepullojen sisällöt eivät olleet kuivuneet aikojen saatossa. Muutama hetki hyvin huolimatonta luonnostelua, mutta nyt minulla on suunnitelmanpoikanen tuolle Kidsilkille. Meinaan tehdä henkäyksenohuen ja väljän päällevedettävän paidan, hihoista tulee ylipitkät ja rakentelen ne pitsimallineuleosioista.

No piirros on vielä kaukana siitä, millaisia mielelläni näkisin itseni tekevän, mutta kyllä siitä käsityksen saa. Jos piirtämiseen meni minuutti, niin lattian peseminen otti sitten vartin…