Selman kanssa kävi tänään vähän vanhanaikaisesti. Poimin silmukoita takin reunoista resoria varten kun älysin kesken kaiken, että kaikki liki neljäsataa silmukkaa eivät millään mahdu 60 cm:n pyörölle. Ja tietenkin oli jo liian myöhäistä kipaista lankakauppaan. No, Selma jatkuu siis aikaisintaan maanantaina, mutta odotellessa voidaan kurkistaa seuraavaan projektiin.

Tykkään kaarrokeneuleista. Kaarrokemuotoilu sopii hyvin tällaiselle melko harteikkaalle ihmiselle. Kaarroke vetää katseen kohti kasvoja ja toimii huonolla koristautujalla korun tavoin. Tykkään myös lyhythihaisista neuleista. Vaikka nopeasti ajatellen lyhythihainen neule saattaa kuulostaa vähän epäkäytännölliseltä, on sille paljon käyttöä kerrospukeutumisessa - talvella ohuiden poolojen paitisten ja pitkähihaisten t-paitojen päällä, kesällä topin tai t-paidan yllä kun viileä ilta yllättää. Tykkään myös villatakeista, on mukava kun vaatetta voi käyttää auki ja kiinni.

Kun tuota Lontoosta ostettua messinginväristä Wool Cottonia on vähän hassu määrä - 350 g - oli projektin valinta aika selvä. Pitkästä aikaa kokonaan itse suunniteltu naisten neule on siis ylhäältä alaspäin neulottu lyhythihainen kaarrokeneuletakki.

Mallitilkkuun neuloin kaarroketta ajatellen kohoneulepintoja venytetyillä silmukoilla, nurjalla ja oikealla. Pallokuvioon upotin osan kaarrokkeen lisäyksistä ja parin säätöyrityksen jälkeen sain lisäykset kuviossa toimimaan hienosti.

Vähän laskentaa ja toimeen. On se kyllä kumma, että on niin vaikea luottaa omiin laskelmiin - helpotus on aina valtava, kun koko ensimmäisessä sovituksessa vaikuttaa oikealta.

Kaula-aukon reunassa näkyy ketjuvirkkaus silmukoiden luontiin ja viimeistelyksi kokeilin neuleputkea (i-cord -reunuksen ohjeet). Se näyttää onnistuneen hauskasti!