Jatan onnistuneen esimerkin rohkaisemana päätin ryhtyä modailemaan Ysolda Teaguen Cloud Bolerosta itselleni sopivaa versiota. Olen aina pitänyt näistä aaltoilevista pitsineuleista. Mutta holkkihihainen, vajaamittainen bolero ei ainakaan minulla tule montaa käyttötuntia saamaan.

Langaksi valitsin Sublimen Angora Merinon, sitä kului neuleeseen vajaat viisi kerää. Lanka on onnistunut sekoite, vaikka angoraa on vain 20% on langan näppituntuma ensisijaisesti angoramaisen pehmeä. Se ei ole niin pörröistä kuin 100% angora - ja tämä sopii minulle, sillä en välttämättä ole pehmeimpien hattaraneuleiden ihailija. Karvaa siitä kyllä irtoaa - vaikka pehmeyden takia tekisi mieli neuloa siitä huivi talvitakin kaveriksi, niin enpä taida viitsiä myötäänsä käsitellä mustaa villakangastakkiani teippiharjalla…

Malli on tosi kaunis, mutta en halunnut valmiista neuleesta ylisöpöä. Siksi väriksi valikoitui kylmä nutrianruskea. Kaunis sävy, jota vaatekaapistani löytyy muutenkin. Se yhdistyy kivasti neutraaleihin sävyihin, pastelleihin ja kirkkaisiinkin väreihin. Pituutta halusin takkiin ihan ehdottomasti vyötärölinjan alapuolelle saakka. Varsinaiseksi jujuksi ajattelin tuunata ylipitkät hihat, jotka vapaasti roikkuen jättävät käsistä näkyviin lähinnä sormet. Neuloin boleron kasin puikoilla, lopputuloksena erittäin laskeutuva ja venyvä neulos, joka sopii kyllä malliin oikein hyvin.

Jätin bolerosta kiinnityksen pois kokonaan. Ajatuksena on käyttää takkia auki, tai…

…kiinnittää se vaihtelevista kohdista rintarossilla, tai…

…sitaista se helmastaan kiinni lyhyemmäksi versioksi.

Ja vieläkään en saanut aikaiseksi mallikuvia. Kamerajalusta on jossain piilossa muuton jäljiltä, pitäisi kaivaa se esiin.