Sain jokin aika sitten uusimman Twinkle-kirjan kotiin - ja Town & Country Knits on kyllä melkein yhtä ihku kuin eka kirja. Toteutin ensimmäisenä Big Sur neuletakin, tosin melko rankasti modattuna. Vaihdoin langan talviseen (Rowanin Big Woolia omasta varastosta), pidensin neuletakin melkeinpä pohjemittaiseksi ja korostin neuleen munanmuotoa. Tällainen siitä tuli:

Tykkään kyllä. Ja nyt löytyi napitkin, Priimassa on nykyään pikkuinen nappivalikoima meiningillä erityisesti neuleisiin passeleita nappiloita (eli vähän isompaa, paksumpaa ja krouvimpaa tavaraa). Isoja muovinappeja oli useampaakin väriä - ja beige sattui olemaan täsmälleen tämän langan sävyä! Olisin halunnut toteuttaa neuleeseen vielä ne taskutkin korostamaan hauskaa muotoa, mutta lanka loppui harmittavasti kesken. Toimii tuo näinkin.

Ekasta kirjasta olen jo pitkään meinannut toteuttaa Evening Shellin - ja kun Fiinassa törmäsin ihanaiseen Gedifran Highland Alpacaan, niin se oli sitten siinä.

Neule valmistui jo syyskuussa parin neulomisrupeaman aikana. Mutta totta puhuen tälle pitää tehdä jotain. Sitä pitää joko pidentää yhden palmikkomallikerran verran, että neule toimisi ihan oikeasti tunikan tapaan - kuten kuvissa. Nyt sitä joutuu kiskomaan alaspäin ikävästi ja valmiiksi antava kaula-aukko menee härskiksi. Tai sitten lyhennän sitä mallikerran-puolentoista verran ja käytän liivin tapaan. Tähän käyttötapaan nykyinen pituus ei ole erityisen mairitteleva… …köh… …naisellisille muodoilleni :-D.

Siitä sateenkaarenvärisestä Noron sukkalangasta on tulossa Kirsi Pussisen Pinaatti-tunika. No siis tästä:

Olisin voinut vaikka vannoa, että olen jo jossain blogissa nähnyt toteutuksen kyseisestä mallista, mutta eipä löydy tähän hätään. Tunikassa on istuva, lyhythihainen yläosa ja epäsymmetrisesti levenevä helma - lisäyksiä jatketaan sekä etu- että takapuolella vain toisten muotokavennusten kohdalta. Malli on tosi yksinkertainen ja kaunis - Priimassa voi käydä ihastelemassa upeaa punasävyistä toteutusta. Totta puhuen en ole ihan varma miten saan oman sateenkaariversioni vaatekaappiin istutettua - mutta kyllä tuo värimaailma puhuttelee sen verran, että viitsin luennoilla tikutella tolkutonta määrää sileää neuletta. Värit ovat tosi eläväisiä ja muuttuvat vallitsevan valon mukaan.

Taik:in joulumyyjäiset ovat kyllä vierailemisen arvoiset. Köyhänä opiskelijana tyydyin lähinnä hypistelemään kivoja tavaroita, mutta tämä muistikirja oli vain saatava (kannattaa lukaista tekstit isommasta kuvasta).:

Meinasin antaa lahjaksi, mutta en pysty. Pidän itse.

Ostamiseen et tarvitse Ravelry-tunnuksia, mutta ainoa maksuvaihtoehto on PayPal. Linkki vie suoraan PayPaliin.

Muistutukseksi myös kuvanen:

Onpas minulla vähän ikävämpiäkin uutisia. Olen nyt siinä pisteessä, että kahden blogin kirjoittaminen on minulle yksinkertaisesti liikaa. Siksi Reunasilmukka hiljenee nyt - ainakin joksikin aikaa. Kunnes kirjoittaja saa elämänsä vakiintumaan. Kunnes kirjoittaja keksii, mitä haluaa tehdä isona. Mitään takeita edellämainittujen tehtävien suorittamiseen kuluvasta ajasta ei anneta. Ja jos maapallo joutuu intergalaktisen ohituskaistan tielle, niin sitten ei jatkosta tiedä kukaan…

Iso kiitos kaikille lukijoille tähänastisesta. Jos englanti ei pelota niin satunnaista postailua voi seurata osoitteessa http://yarned.net

Siis nuo värit on ihan jostain toisesta maailmasta.

Syytän pimeää vuodenaikaa. Kaikesta.

Huivin innoittajana toimi aikaisemmin värkätty yksinkertainen mohairhuivi (kuva postissa loppupuolella). Lisäsin perusmalliin yksinkertaiset reikäreunukset.

Pieniä lankaostoksiakin on tullut tehtyä. Kuvassa käsinvärjättyä luksuspitsilankaa Etsystä, myyjänä Pigeonroofstudios.

Ja kirpparilöydot… …Hakaniemen ja Fredan UFFit ovat loistopaikkoja. Viimeisin vierailu Fredan UFF:iin tuotti mukavan saaliin: ihana puuvillainen pilkkupaita; vekkihame, josta saa lyhentämällä täydellisen (projekti kesken, kuten harsinlangoista voi päätellä); kauniisti kulunut niittivyö ja superpehmeä pikkuinen nahkalaukku, joka saattaa saada pintaansa jotain koristeitakin…

Hykerryttävä muotijuttu kaiken kaikkiaan. Ainoa miinus ingressin ”kutomablogeista”, Reuniksessa ainakin vaan neulotaan ja virkataan…

Mutta aivan lähiaikoina luvassa on työn hedelmiä, Ophicleide on ollut testineulottavana - ja lisäksi testineulonnassa on kaksi sukkamallia. Niistä toinen on aikaisemmin esitelty Harlekiini, ja toinen sitten tämä:

Toinen sukka on vielä puikoilla, testaan ohjeen itsekin. Olen molempiin sukkamalleihin oikein tyytyväinen, ainakin omista lähtökohdista arvioiden. Käytän villasukkia
a) talvisin kotona
b) talvikenkien sisällä lämmikkeenä.
Koska useimmat talvikengistäni ovat melko sirorakenteisia ja istuvia, ei sukka saa olla liian paksu - ja esim. palmikkomallit lisäävät sukkiin massaa ihan liikaa (vaikka tykkään kyllä palmikkosukkien ulkonäöstä, kotikäyttöön täytyy joku pari vielä tekaista). Molemmat mallit on suunniteltu nimenomaan hyvää istuvuutta ja mukavan ohutta tuntumaa ajatellen - uskoisin, että niistä on iloa myös neulojille, jotka käyttävät villasukkia näkyvinä asusteina hauskojen kenkien kanssa.

Ophicleiden ohjeeseen on tulossa kaksi hihavaihtoehtoa, aikaisemmin nähty lyhyt versio ja 3/4 pitkä, kevyesti hihansuusta koottu versio.

Kirjanmerkkihuivi valmistui - ja tämä on kyllä ihana! Se somistaa hauskasti harmaan ”sarkatakkini”. Tämänpäiväinen sää oikein ivasi kuvausyrityksiäni. Aamulla aurinkokin pilkahteli, mutta kun tokenin sunnuntaiaamun tokkurasta ja pitkään nukkumisesta, päätti valo paeta maailmasta tilapäisesti. Kuvailin kirjanmerkkihuivin ja japanilaissukat sadekuuron aikaan… …kuvista tuli tavallista huonompia.

Joitain neuleita on kiva tehdä ihan puhtaasta neulomisen ilosta. Kun ystävä ihastui Butterfly Dress:iin, riitti tuo yllykkeeksi uuden aloittamiseen. Ylellinen ja miellyttävästi neuloutuva materiaali (ei puhuta purkamisesta, eihän), pikkuruisten lasihelmien kanssa pelaaminen, vekkuli helmapitsimalli ja ihastuttavat viimeistelyt jäivät mieleen niin mukavana neulomiskokemuksena, että toistan sen mielelläni uudelleen. Sain myös hyvän tilaisuuden kokeilla Garnstudion Kid Silk:iä. Vaikuttaa yhtä ihanalta kuin Rowanin vastaava, erona on lähinnä löyhempään kiedottu kerä - joka itse asiassa pitää langan kukkeampana. Helmapitsin alemmassa osassa kokeilen Rowanin Kid Silk Nightiä, hopeinen väri ja hopeinen tehostelanka ovat kyllä kiva yhdistelmä.

Olen suhtautunut melkoisen vakavasti tuohon Garderobi kierrättäen -haasteeseen. Kotikäyttöön oli hankittava mukava trikoomekko, kun aikaisempi suunnilleen hajosi liitoksistaan. Ja talvitakki oli pakko-ostos, joka olisi oikeastaan pitänyt tehdä jo viime talvena. Olenpa kuitenkin iloinen, että en tehnyt, tuo Acnen ”sarkatakki” on juuri sellainen vaatekappale, jota kaipasinkin. Minimalistinen, muunneltava (hauska irrotettava kaulus), helposti yhdisteltävä ja lämpimämpi kuin edellinen, melko ohut villakangastakkini. Aikaisemmallekin takilleni voin pelastaa lisäkäyttöaikaa ompelemalla siihen uuden vuorin. Jos vain saisin aikaan…

Kirpparikäyntejä en ole kuitenkaan lopettanut kokonaan ja sieltä saakin jotain tarpeellista tarttua, jos on tarttuakseen. Nyt löysin Hakaniemen UFF:ista ihanan puuvillasamettisen Tuomi-tuotteen hameen, joka on lähes iskemättömässä kunnossa - hinta 8 euroa. Lämmin ja hauska vaate! Pituutta ajattelin aluksi muuttaa, näin pitkä A-linjainen hame on melko vaikea - mutta kun kokeilin vaatteen yhdistelemistä ihastuin kuitenkin tähän hauskaan vintage-henkeen, joka suurelta osin syntyy hameen pituudesta. Jos olisin ylävartaloltani sirompi, pukisin hameen ehdottomasti tiukan ohuen villapoolon, leveän vyön ja korkokenkien kanssa. A-linjainen jakku ja pitkät käsineet ovat ehkä paras yhdistelmä omalle vartalotyypilleni kaikista sovitetuista vaihtoehdoista. Tätityyliä, jossa on mukana vähän huumoria ja vähän vanhanajan charmia.

Kirppareista olen tykännyt aina - mutta loppujen lopuksi ostelen niiltä vaatteita aika vähän. Jostain syystä ostoskontrollini pelaa kirpputoreilla todella hyvin. Johtuneeko siitä, että minulla on kirpputoriostoksiin liittyviä periaatteita, joita on sekä hauska, että helppo noudattaa. Välttelen ns. vintageliikkeitä, joissa hyvällä maulla tehty ”esikarsinta” tuppaa nostamaan vaatteiden hintoja. Suosin ”kansankirppikisiä”, Helsingissä käyn ainakin UFF:eissa, Fida-kirppiksillä, Valtterissa ja kesällä Hietalahdenrannassa. Etsin vaatteita, jotka ovat hyvistä materiaaleista ja hyvässä kunnossa - sekä mielellään sopivan kokoisia. Halvan vaatteen korjausmuutokset jäävät helposti tekemättä.

Iso osa kirpputorivaatteista on melko murheellista tavaraa - ja jotenkin tuntuu, että keskimääräinen laatu huononee vuosi vuodelta. Tällä hetkellä tangot tuntuvat notkuvan 90-luvun viskoosirättejä ja polyester-joustohameita/housuja kaikissa mahdollisissa sateenkaaren väreissä. Mutta onneksi kohdalle sattuu helmiäkin - ja ajoittain jopa oikeassa koossa.

Tämä hame taitaa kiilata suosikkilöytöjeni joukkoon. Valokuvasin pari muutakin ihanuutta: käärmeennahkaisen pikkulaukun bongasin muutama kesä sitten Hietalahdenrannasta ja värjätyn lyhyen kaniturkin ostin kympillä Valtterin loppukahinoissa (myymättömiä vaatteita saa viimeisen aukiolotunnin aikana usein todella pilkkahintaan). Sivuhuomautus: en todellakaan kannata turkistarhausta, mutta turkisvaatteiden kierrättäminen on mielestäni enemmän kuin suotavaa. Turkis kestää oikein käytettynä useamman sukupolven kulutusta - ja on biohajoava materiaali.

Pitkästä aikaa virkkailen jotain. Tähän työhän ei liity mitään luovuutta, kopioin idean värivalintoineen kaikkineen Windloopilta. En olisi varmaan ikimaailmassa koskenutkaan kyseiseen Kureyonin sävyyn - kerällä pastellisävyt, joita harmaa ja haalea tiilenpunainen rikkovat, näyttävät lähinnä omituisilta. Mutta Kureyonin väriliukuman pituus toimii mallin kanssa yhteen aivan täydellisesti. Kureyoniin lankana kiinnyn yhä enemmän. Olen jo valmiiksi yksisäikeisten ystävä ja Kureyonin hieman oikutteleva luonne, nerokkaat värjäykset ja pesussa reippaasti pehmenevä tuntu ovat hellyttäneet minut täysin. Pitää vaan opetella suunnittelemaan vaihtuville väreille…

Twinkleinnostus lämpenee taas uudelleen. Huomenna ilmestyy Twinkle’s Town & Country Knits, joka on minulla ennakkotilauksessa. Twinkle Soft Chunkylle olen löytänyt jo kolme erittäin lupaavaa vaihtoehtoa. Niistä jo kunnolla kokeiltu on Katia Nordic, jota saa ainakin Tallinnasta. Katiaa myy myös Tapion kauppa, mutta en tiedä onko juuri tätä laatua sieltä saatavissa. Ja sitten on Garnstudion Polaris, jota en ole vielä edes livenä nähnyt, mutta Eskimon tuntien odotan langalta paljon. Viimeisin löytö on Gedifran ihana Highland Alpaca, jota saa ainakin Fiina Neuleesta.

Highland Alpaca ja Soft Chunky ovat paksuudeltaan lähes identtisiä, metrimäärät: Soft Chunky 200g 83m, Highland Alpaca 100g 41m. Ja kyllähän nämä varsin samalta näyttävät! Tykkään Gedifran värjäyksistä ihan yleisesti ja tässäkin langassa on kauniita sävyjä. Luonnonvalkoisessa on kaunis aavistuksen harmaaseen taittava luunvalkoinen sävy. Pari muutakin haaleaa väriä löytyy, kirkkaammissa on ainakin upea petrooli ja kivoja vihreitä.

Fiinassa kävin tänään ihan ensimmäistä kertaa ja kauppa on kyllä oikein mukava tuttavuus. Pienestä koosta huolimatta valikoima on laaja - ja palvelu ystävällistä. Nettikauppakin on kuulemma aukeamassa näinä päivinä. Ihastuin myös tähän Zitronin Nimbus ekovillaan, huvittaa suunnitella tästä jotain palmikkoista. Keriä on vain kaksi, tiedossa siis joko kokeilua tai jotain melko pientä.

Soft Chunkyä tilasin jokin aika sitten yhden kerän Urchin Beret:iä varten - ja osin myös lankavertailuja ajatellen, Groovy Sweater Dressistä kun lankaa ei jäänyt oikeastaan senttiäkään. Urchin oli ehkä maailman nopein neule, loin silmukat illalla ja neuloin päähineen aamukahvia juodessa valmiiksi…

Pahoittelen huonoa kuvaa, ei mallin hommat huvittaneet tänään ollenkaan.

Ai niin, pieni esimulkasu siitä mitä ohjerintamalla on tulossa… …kuka arvaa?

Tällä hetkellä on töitä puikoilla järkyttävä määrä - siinä mielessä on ehkä ihan hyvä juttu, että uusimmassa IK:ssa ei oikein ollut mitään neulottavaa. No ehkä tuo pikkuinen sininen paita vähän polttelee.

Haluaisin myös neuloa ihanan istuvan kashmirneuleen vähän tähän tyyliin, mutta pelkäänpä että tässä elämänvaiheessa tuollainen lankaostos on vähän turhan suureellinen sijoitus.

Jees, kyllä kannatti lopettaa lankadieetti!

Aluksi mielessä oli Laura Zukaiten Essential Tank Top (Ravelry-linkki) Lace Style -kirjasta, mutta tartuin sitten itseäni niskasta kiinni ja päätin tehdä omasta päästä kumminkin…

Tästä tulee pitsinen t-paita. Meinaan värkkäillä sen valtaosin yksinkertaisella pitsiribbineuleella, mutta yksityiskohdissa on ideaa (toivottavasti :-D).

Lanka on Colourmartin suklaamoussen väristä cobweb-paksuista kashmirsilkkiä, sitä menee yhdelle kartiolle liki kolme kilometriä. Voin kertoa, että kolminkertaisella hiuksenvahvuisella langalla neulominen ei ole ihan herkkua…

Lankadieetti on ikäänkuin päättynyt. No, pyrin kuitenkin pitämään lankavaraston koon kurissa, mutta ihan kaikille houkutuksille ei enää tarvitse sanoa ei. Kuten nyt tällaiselle ihanuudelle.

Lanka on Ilun villa-bambu-mohair -sukkalankaa. Langan tuntu on valloittavan letkeä, väreissä on hohdetta ja muutama mohairkarva siellä täällä sopivat tyyliin jotenkin täydellisesti. Värit ovat tavattoman kauniit.

Vaatedieetille

ennustan elämää suurempia vaikeuksia. Seppälän Hanna Saren -mallisto näyttää nimittäin todella kivalta.

Tähtilaukku ja petroolinsävyiset lakerikengät herättävät suorastaan primitiivisen kuolausreaktion. Myös koristellut lakerikengät ja lakerisaappat (ei kuvakollaasissa) näyttävät erittäin käyttökelpoisilta. Musta mekko ja tummansininen silkkimekko selvästi hinkuvat vaatekaappiani täyttämään.

Vakavasti ottaen ainoastaan saappaita voisin pitää perusteltuna hankintana; jouduin heittämään pari vuotta palvelleet matalahkot nahkasaappaat menemään keväällä. Lakerisia en ehkä kuitenkaan halua arkikäyttöön.

Ehkä vielä hankalampi juttu ohitettavaksi on marraskuussa H&M:lle tuleva Comme des Garçons -mallisto. Rei Kawakubon suunnittelu on innostanut jo pitkään - ja olen ollut yllättävän tyytyväinen kaikkiin H&M + jokukuuluisadesigner -yhteistyövaatteisiin, joita olen tähän asti hankkinut.

Kuvista (lisää) päätellen mallisto on mielenkiintoinen. Rajua stailausta ja epäsovinnaisia leikkauksia voi toki säikähtääkin - mutta miten hyvältä tuollainen ”osasiinsa räjäytetty” villakangasjakku näyttäisi pehmeän neuleen päällä… …jotenkin näen aika monenkin vaatteen sopivan oman vaatekaappini täydennykseksi.

No, olen kyllä pukeutumisessa ollut vähän eri linjoilla viime päivinä. 70-luku tuntuu taas virkistävän innostavalle, pitäisi varmaan katsella Love Story ja fiilistellä kunnolla.

Jopas jäi paita vähän huonosti :-D. Ja polvissa on mustelmia, pahoittelen…

Tuttavan kanssa on useinkin vääntöä asusteiden yhteensovittamisesta. Minusta vaikkapa kenkien ja laukkujen mätsääminen on jokseenkin turhaa puuhaa. En sano, ettei sovittamalla voi onnistuakin, mutta pukeutuminen on ehdottomasti kiinnostavampaa, jos tuota sääntöä ei ota liian vakavasti! Itse mietin mieluummin asua kokonaisuutena ja pyrin sekä laukulla että kengillä esim. tasapainottamaan yleisvaikutelmaa tai kuljettamaan silmää. Toisinaan poimin asusteet samasta väriperheestä, mutta varioin sävyä tai materiaalia. Asusteiden osto helpottuu - tai vaikeutuu, miten vaan. Toisaalta ei ole pakko aina löytää sitä täydellistä kaveria upeille kengille tai hienolle laukulle. Toisaalta omaa asustevalikoimaa pitää ajatella kuin dominonappulakokoelmaa, uuden palasen pitäisi sopia ainakin jonnekin, mieluummin useampaankin paikkaan…